Yhteenvetoa: Aistivammaisuus ja ammattiin opiskeleminen

Tässä blogissamme olemme perehtyneet erityisesti aistivammaisuuteen, mitä se on ja miten se voidaan ottaa huomioon ammatillisessa koulutuksessa. 

Erityisopetusta toteutetaan tavallisemmin ihan siellä tavallisessa koulussa ja luokassa, ihan sen tavallisen opettajan toimesta. Tämä tarkoittanee sitä, että jokaisella ammatillisella opettajalla, tulisi olla työkalupakissaan keinoja tunnistaa erilaisia tuen tarpeita ja vastata niihin muokkaamalla omaa opetusta ja toimintaansa näiden tuen tarvitsijoiden oppimisen edistämiseksi. Kyse on pitkälti oman opetuksen muokaamisesta, apuvälineiden käyttämisestä ja hyväksyvän asenteen eteenpäin viemisestä. Opettaja toimii omassa työssään yhdessä toisten opettajien kanssa ja hyvien käytäntöjen eteenpäin vieminen omassa työyhteisössä on osa opiskelijoiden tukemista. Tärkeää on pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistään suhteessa siihen, millaista apua ja tukea kukin nuori tarvitsee. 

  ”Kuulovammaisella täytyy olla todella hyvä itsetunto. Joutuu jatkuvasti noloihin tilanteisiin.               Niistä selviää parhaiten kehittämällä hyvän itsetunnon.”(vates)

90-luvulla sisäkorvaistutteen saaneet nuoret ovat tällä hetkellä tai ovat parhaillaan  tulossa ammatilliseen koulutukseen. Tämä tarkoittaa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden huomioimista yksilöinä ja erilaisten tukitoimien miettimistä omaan luokkahuoneeseen sopivaksi.   Sisäkorvaistute itsessään ei tee näiden nuorten kuulosta täysin normaalia, mutta se mahdollistaa puheen ja luokkahuoneen äänien kuulemisen. Näin ollen opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa mahdollistuu. On kuitenkin huomioitava, että  jokaisella näistä nuorista kuulo on omanlaisensa,  joka tulee  ottaa  ammatillisessa opetuksessa ja myös työssäoppimisessa huomioon. (www.kuuloliitto.fi)  

Kuulovammainen opiskelija tarvitsee tukea opiskelussaan ja hänen onkin mahdollista saada esimerkiksi tulkkauspalvelua Kelalta tai  apua erilaisten apuvälineiden hankintaan. Apuvälineet ovat tärkeä osa tukikeinoja, näiden lisäksi tarvitaan opettajan antamaa tukea päivittäisissä opiskelutilanteissa. Miettisen ym. (2009)mukaan  huonokuuloisen opiskelijan opinnoissa etenemistä voidaan tukea mm. opiskelutekniikkojen opettamisella, opetustilan  muokkaamisella kuulemista edistäväksi, kiinnittämällä huomiota opiskelijan istumapaikkaan, puhumalla selkeästi ja kuuluvasti, erilaisten teknisten apuvälineiden kuten tietokoneen ja kännyköiden avulla, opetusteknisten ratkaisujen kautta esimerkiksi antamalla materiaalia ennen tunteja ja myös antamalla valmitta muistiinpanoja. Erittäin tärkeää on myös opettajan oma asenne  opiskelijaa kohtaa eli positiivinen suhtautuminen, kannustaminen ja hyväksynnän osoittaminen opsiskelijalle tukevat opintoja.(Miettinen, Piha & Pynnönen, 2009, 73-74)

Tulevaisuuden 2+1 suunnitelmat muuttavat ammatillista koulutusta enemmän työelämässä tapahtuvaksi ja se asettaa myös aistivammaisten näkökulmasta katsottuna työelämälle erityisiä vaatimuksia. Työpaikkojen tulee olla esteettömiä niin rakennetun ympäristön kuin ilmapiirin kannalta ja siellä tulee kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi apuvälineisiin. Esimerkiksi kuulovammaisen nuoren apuvälineitä työpaikalla voivat olla FM-laite, iduktiosilmukka tai puhelunvahvistin ja tiedottamisessa ja ylipäätään tiedonkulussa tulee huomioida kuulovammaisen tarpeet entistä paremmin. (vates)

Keskeistä on kiinnittää huomiota työssäoppimisessa vuorovaikutuksen onnistumiseen, jotta nuori kokee olevansa osa tiimiä, arvokas työntekijä ja saa myös positiivisen kuvan työelämästä. Yhtään aktiivista työntekijää ei Suomessa ole varaa menettää!  Kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa kuulovammaisen kanssa on tärkeää puhua rauhallisesti ja selkeästi, kasvot puhujaan päin niin, että huulioluku on mahdollista, hyödyntää visuaalista materiaalia ja tarpeen vaatiessa hyödyntää tulkkauspalvelua. Tärkeää on, että työpaikalla on tietoa ja taitoa kohdata nuori, jolla on erityisen tuen tarpeita vammansa vuoksi. Myös työskentely-ympäristön toimivuuteen tulee työssoppimispaikoilla kiinnittää huomiota: erityisesti valaistus, taustamelun vähentäminen, oma työhuone ja oikeat apuvälineet auttavat nuorta tekemään täysipainoisesti töitä (vates.fi)

Näkövammaisten opiskelijoiden kanssa korostuvat samat asiat kuin kuulovammaistenkin nuorten kanssa: vuorovaikutus ja esteetön opiskelu. Heikkonäköinen tai sokea nuori tarvitsee  selkeitä opetusmateriaaleja, kuvien, värien ja kontrastien käyttöä ja selkeää puhetta käsiteltävistä asioista. Opiskelijalle on tärkeää, että hän pystyy liikkumaan luokassa ja koulussa ilman törmäilyä ja tämä vapaa liikkuminen tuee huomioida koulun sisustuksessaa.  Erityisesti koululuokissa tulisi kiinnittää huomiota valaistukseen ja erilaisten apuvälineiden hyödyntämieen. Näkövammaisen nuoren apuvälineinä toimivat erilaiset suurennusohjelmat, pistenäytöt ja kirjoittimet. Työpaikoilla tilojen tulee olla selkeitä hahmottaa ja niihin tutustumisessa nuori tarvitsee enemmän aikaa ja apua. ( http://www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/oppaat/nako; Miettinen, Piha & Pynnönen, 2009, 75) Olennaista on avoin suhtautuminen nuoreen ja tarvittavien tukitoimien järjestäminen niin työpaikaille kuin koulutuksessakin. 

Ammatillisessa koulutuksessa  on tärkeää laatia henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, johon kirjataan opiskelijan ohjaus- ja tukijärjestelyt sekä yhdessä pohditaan valmistumisen aikataulua ja mahdollisia muita tukikeinoja. Suunnitelman laatiminen ei yksistään kuitenkaan riitä,  vaan siihen on syytä kirjata, myös miten opiskelijan etenemistä seurataan ja suunnitelmaa päivitetään. Aikuisten opiskelijoiden kohdalla puhutaan henkilökohtaistamisesta  eli siinä ajatuksena on opetuksen ja tukitoimien suunnittelu ja toteuttaminen tutkinnonsuorittajan näkökulmasta käsin.
 (Kuntoutussäätiö, 2009, 24-25.)  Näihin suunnitelmiin on hyvä myös kirjata työssäoppimiseen liittyviä tarpeita ja pohtia yhdessä työelämään liittyviä asioita muutenkin.  Tämä suunnitelma toimii näin ollen apuvälineenä opiskelijoiden tukemisessa.....

Tässä tukitoimia ja opetuksessa huomioon otettavia asioita liittyen  kielellisiin vaikeuksiin, joita aistivammaisuuteen usein  liityyy:

   KIELELLISET VAIKEUDET NUORTEN OPPIMISEN HAASTEINA

Kielelliset vaikeudet voivat olla yksi nuorten tuen tarpeista, joissa hän tarvitsee ammatillisessa opetuksessa erityisopetuksen tukimuotoja sekä pedagogisten ratkaisujen tarkempaa suunnittelua. Kielelliset vaikeudet voivat näkyä lukivaikeutena, matematiikan oppimisvaikeutena, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteina sekä motorisina ongelmina. Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia) voi näkyä nuoren puheen tuottaminen tai ymmärtämisen vaikeuksina. Puheen tuoton vaikeudet voivat ilmetä  ääntämisessä, sanojen mieleen palauttamisessa, taivutusmuotojen ja käsitteiden käyttämisessä, asioiden nimeämisessä, lauserakenteiden hallinnassa sekä yleisesti puheen sujuvuudessa. Puheen ymmärtämisen vaikeudet voivat näkyä perustasolla tai ilmetä vaikeampien asioiden ymmärtämisessä ja luetun ymmärtämisessä.  Kielellisiin erityisvaikeuksiin voi liittyä myös motorista kömpelyyttä ja hahmotusongelmia.(Korkeamäki&Nukari,2014.8.) Puheen ja kielentuottamisen ongelmat saattavat myös vaikuttaa nuoren sosiaalisen pärjäämiseen ryhmässä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.)  

Monien oppimisen ongelmien taustalla saattaa siis olla kielellinen vaikeus, joka ilmenee monin eri tavoin. Esimerkiksi sen vaikutus nuoren keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen on opetuksessa huomioitava asia. Keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat taas itsessään vaikuttavat nuoren omantoiminnan ohjaukseen, joka taas näkyy nuoren kyvyssä aloittaa tehtäviä, tehdä pitkäjänteisesti niitä ja saattaa tehtävät loppuun asti. Omantoiminnan ohjauksen haasteet vaikuttavat nuoren tapaan työskennellä ja hänellä saattaa olla vaikeuksia selvitä annetuista tehtävistä ja kotitöistä. Näin ollen ongelmat saattavat johtaa tehtävien kasaantumiseen ja kurssien valmiiksi saaminen viivästyy.  Tämä taas tuo mukanaan uusia ongelmia, jotka vaativat usein erityisopettajan tukea, jotta nuoren on mahdollista saada muu ryhmä ”kiinni” ja edetä opinnoissaan. Tästä syystä tuen tarpeiden tunnistaminen mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta jokaisen opettajan arkityön muokkaaminen ennaltaehkäisemään edellä mainittuja tilanteita, vaatii oman opetuksen muokkaamista.

Opetusta tulisi siis muokata yksilöllisemmäksi, jossa huomioidaan mahdollisemman hyvin nuoren kokemat haasteet ja toisaalta tuetaan samalla koko ryhmän oppimista. Erityisesti kielellisten ongelmien kohdalla nuorta tulisi auttaa löytämään omia vahvuuksia opiskelussa, harjoitella erilaisia opiskelutekniikoita ja menetelmiä sekä tukea mahdollisemman aktiivisessa kielenkäytössä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.)  Tärkeää on huomata, että käytetyt menetelmät hyödyntävät kaikkia opiskelijoita eikä ainoastaan tukea tarvitsevia.

Opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota strukturointiin eli oppimisympäristön, ajan, menetelmien ja tapojen selkeyttämiseen. Olennaista on huolehtia oppimisympäristön rauhallisuudesta, muokata sitä keskittymistä helpottavaksi esim. istumajärjestysten kautta ja etäisyyksiä miettimällä. Keskeistä on puhua selkeästi, antaa lyhyitä, konkreettisia ohjeita (myös visuaalisesti) ja tehdä selkeitä kysymyksiä.  Opettajan tulee valmistella omaa opetustaan ja tuoda opiskelijoille esille, miten oppitunti etenee ja miten ja missä vaiheessa se lopetetaan. Erilaiset ohjeet kannattaa antaa suullisten ohjeiden lisäksi kirjallisena ja kirjallista materiaalia kannattaa antaa myös. Kirjallisessa materiaalissa olennaista on sen selkokielisyys eli opettajan kannattaa opetella itse selkokielenperiaatteiden käyttäminen etukäteen. Opetuksessa tulisi käyttää monipuolisesti erilaisia menetelmiä esimerkiksi puhetta, kuvia, videoita, pari-ja ryhmätöitä, nuoren itsensä puhetta ja esiintymistä, ongelmanratkaisua ja käytännön kokeilua. Opetuksen apuna kannattaa käyttää erilaisia apuvälineitä esimerkiksi ipadeja, smartboardeja ja kännykkää. Olennaista on, että opetus on suunniteltua, nuoren tuen tarpeiden kautta pohdittua ja toisaalta koko ryhmää huomioivaa. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65-66.

AAC- MENETELMÄT NUORTEN KIELELLISTEN ERITYISVAIKEUKSIEN TUKEMISESSA

AAC- menetelmiksi kutsutaan menetelmiä, jotka tukevat tai korvaavat puhetta kommunikaatiomenetelmänä. AAC:ssa on kysymys siitä, että käyttäjällä on jokin kommunikaatioon liittyvä ongelma tai vamma ja hän tarvitsee puheen tueksi eri menetelmiä sekä ympäristön, joka mahdollistaa ymmärretyksi tulemisen. Jos henkilö käyttää puhetta korvaavaa menetelmää, hän ei kykene puhumaan ja kommunikoi esimerkiksi viittomakielen avulla, jos taas henkilö tarvitsee puhetta tukevia menetelmiä, kyse voi olla siitä, että puheesta ei saa selvää tai se on puutteellista ja tarvitaan tukikeinoja viestintään. Näitä puhetta tukevia menetelmiä voivat olla esimerkiksi kuvakortit ja kansiot tai tukiviittomat. (Huuhtanen 2011, 14-15.) Erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä kommunikoinnin tukemisessa on paljon ja näitä käytetään yleensä yhdistellen ja soveltaen, riippuen yksilön tarpeista. Olennaista menetelmien valinnassa on tehdä tarkka selvitys siitä, mistä kommunikaation ongelmassa on kysymys, jotta voidaan lähteä laatimaan henkilökohtaista suunnitelmaa.  (Huuhtanen 2011, 20-21.)

Kommunikoinnissa voidaan hyödyntää avusteisia ja ei-avusteisia menetelmiä.  Avusteisissa menetelmissä käytetään kommunikoinnin menetelmänä esineitä, kuvia, symbolijärjestelmiä, bliss-kieltä ja kirjaimia, lauseita sekä sanoja. Ei          -avusteisessa kommunikoinnissa keskeistä on puhe- ja oheisviestintä, toiminta ja kehonviestit, luonnolliset eleet ja tukiviittomat.  Ei- avusteisessa puhuja itse tuottaa kielelliset ilmaisut ja käyttää niiden tukena edellä mainittuja menetelmiä. (Huuhtanen 2011, 15-16.)

AAC- menetelmien kirjo on siis laaja. Näihin ei-avusteisiin menetelmiin kuuluvat esimerkiksi tukiviittomat, eleilmaisu, viittomakieli, viitottupuhe ja sormiaakkosviestintä. Avusteisiin menetelmiin kuuluvat mm. esineillä ja graafisilla  merkeillä kommunikointi, kuvat, kommunikointitaulut, piktogrammit, PCS- kuvat, sana-ja kirjaintaulut, bliss- kieli.  AAC- menetelmien kehittyminen ja monipuolistuminen, yhdessä tieto-ja viestintätekniikan kehityksen kanssa, on luonnollisesti tarkoittanut myös sitä, että erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia sovelluksia on yhä enemmän tarjolla käytettäväksi niin tietokoneilla kuin kännyköilläkin. Kiinnostus median hyödyntämiseen AAC- menetelmissä on kasvanut koko ajan ja esimerkiksi Ipadin, ipod touchin ja kännyköiden käyttäminen on yleistynyt ohjelmien soveltuvuuden ja käytönopetuksen kehittymisen myötä. Myös erilaiset kommunikaatiolaitteet esimerkiksi puhelaitteet ja näppäimistölaitteet ovat yleistyneet (Flores. ym. 2012 74-75.)

Mitä menetelmien käyttäminen sitten tarkoittaa ammatillisessa erityisopetuksessa? Olennaista eri menetelmien käytössä on varhaiskuntoutus eli mahdollisemman varhainen menetelmien käyttämisen opettelu ja hyödyntäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen kommunikaation kehityksen haasteisiin pyritään vaikuttamaan mahdollisemman varhain ja kuntoutus etenee lapsen kasvun ja kehityksen mukaan.  Kommunikaatio-ongelmien syyt ovat moninaiset, mutta syynä voi esimerkiksi olla kuulovammaisuus, autismi tai kehitysvammaisuus, joten jokaisen lapsen yksilöllinen kuntoutusuunnitelma luo pohjan tukitoimille. Tämä kuntoutusuunnitelmaan muokataan lapsen kasvaessa ja olennaisena osana siinä on lapsen koulutuksen järjestäminen. Jos nuori opiskelee osana tavallisen ammatillisen oppilaitoksen arkea, nuoren kommunikaatio menetelmiä hyödynnetään hänen kuntoutussuunnitelmansa mukaisesti ja apuvälineet otetaan osaksi ammattiin opiskelua.  Kielellisten erityisvaikeuksien tukemissa voidaan käyttää oppimisen apuna myös AAC- menetelmien rinnalla oppimiseen liittyvää tekniikkaa eli esimerkiksi äänikirjoja, lukemista ja kirjoittamista tukevia sovelluksia, puheesta tekstiksi ohjelmia, käsitekarttatyökaluja, skannaavia kyniä, ajanhallinnan ja keskittymisen tukiohjelmia. (Korkeamäki & Nukari, 2014, 22-23.)  Keskeistä on, että opiskelijan HOJKS laaditaan mahdollisemman monipuolisesti ja tarkasti sekä, että jokainen opettaja on siitä tietoinen ja sitoutuu sen toteuttamiseen omassa opetuksessaan. Oli kyse sitten lievistä kielellisistä haasteista ja tai suuremmista kommunikaatioon liittyvistä tuen tarpeista, huolellinen tuen tarpeiden kartoitus, moniammatillinen yhteistyö ja nuoren kuuleminen aktiivisen toimijana tulisi ohjata tehtävää työtä.

POHDINTAA

Lapsen lievätkin kielelliset vaikeudet näkyvät jo varhain päiväkodissa ja niihin aletaan etsimään tukimenetelmiä moniammatillisen työryhmän kanssa.  Yleisesti lasten puhetta tuetaan erilaisin toiminnallisin menetelmin kuten leikin kautta. Korvaavia ja tukevia menetelmiä pyritään käyttämään monipuolisesti, jotta lapsen kielenkehitykseen liittyviä haasteita voidaan tukea. Yleisesti päiväkodeissa on käytössä mm. tukiviittomat, kuvakortit, eleet, ilmeet, viittomakieli ja piirtäminen kommunikoinnin helpottamiseksi ja tukemiseksi. Tukimenetelmiä mukautetaan lapsen kasvun edetessä ja koulumaailmassa menetelmien kirjoon tulee vielä vahvemmin mukaan erilaiset teknologiaratkaisut kuten Ipadit ja erilaiset sovellukset. Kielenkehityksen haasteisiin puututaan varhain, koska sen merkitys muilla oppimisenvaikeuksien alueille on selkeä. Kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta varhainen tuki on olennaista.

Nuoren tuen tarve muuttaa usein muotoaa kehityksen edetessä, mutta esimerkiksi kuulo-ja näkövammaisen nuoren kanssa kommunikaation tukimenetelmiä tarvitaan myös aikuisena. Luki, kirjoitus ja- hahmottamisen vaikeudet näkyvät myös suurempana tuen tarpeina ja jotka vaativat ammatilliselta erityisopetukselta sekä opetukselta yleensä pedagogiikan ja apuvälineiden tarkempaa suunnittelua.

Pedagoginen johtajuus kuuluu kaikille opettajille, ei ainoastaan erityisopettajille. Erityisopettajan tehtävänä onkin jakaa hyviä käytäntöjä, helpottaa opettajien epävarmuutta erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen liittyen ja luoda suvaitsevaisuuden ilmapiiriä kommunikoimalla itse selkeästi ja toisia kannustaen.

 Lähteet:

Flores, Margaret, Musgrove, Kate, Renner, Scott, Hinton Vanessa, Strozier, Shaunita, Franklin Susan& Hill Doris. A comparision of communication using the Apple ipda and a picture-based system. Augmentative and alternative communication, 2012¸28 (2): 74-84.

Huuhtanen, Kristiina (toim.) Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa. Kehitysvammaliitto ry. Kouvola 2012.

Korkeamäki Johanna ja Nukari Johanna. Nuorten ja aikuisten oppimisvaikeudet. Moniammatilinen ohjaus ja tuki. Saatavilla osoitteessa:   http://www.oppimisvaikeus.fi/doc/Julkaisut/Nuorten-ja-aikuisten-oppimisvaikeudet-opas.pdf

Miettinen, K, Piha, L ja Pynnönen, P. 2009. Erilaisille oppijoille erilaista opetusta. Teoksessa  Ammatillisen opettajan käsikirja. Jaakko Helander (toim.)  Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeenlinna. 2009.