Tässä blogissamme
olemme perehtyneet erityisesti aistivammaisuuteen, mitä se on ja miten
se voidaan ottaa huomioon ammatillisessa koulutuksessa.
Erityisopetusta toteutetaan tavallisemmin ihan siellä tavallisessa koulussa ja luokassa, ihan sen tavallisen opettajan toimesta. Tämä tarkoittanee sitä, että jokaisella ammatillisella opettajalla, tulisi olla työkalupakissaan keinoja tunnistaa erilaisia tuen tarpeita ja vastata niihin muokkaamalla omaa opetusta ja toimintaansa näiden tuen tarvitsijoiden oppimisen edistämiseksi. Kyse on pitkälti oman opetuksen muokaamisesta, apuvälineiden käyttämisestä ja hyväksyvän asenteen eteenpäin viemisestä. Opettaja toimii omassa työssään yhdessä toisten opettajien kanssa ja hyvien käytäntöjen eteenpäin vieminen omassa työyhteisössä on osa opiskelijoiden tukemista. Tärkeää on pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistään suhteessa siihen, millaista apua ja tukea kukin nuori tarvitsee.
”Kuulovammaisella täytyy olla todella hyvä itsetunto. Joutuu jatkuvasti noloihin tilanteisiin. Niistä selviää parhaiten kehittämällä hyvän itsetunnon.”(vates)
Erityisopetusta toteutetaan tavallisemmin ihan siellä tavallisessa koulussa ja luokassa, ihan sen tavallisen opettajan toimesta. Tämä tarkoittanee sitä, että jokaisella ammatillisella opettajalla, tulisi olla työkalupakissaan keinoja tunnistaa erilaisia tuen tarpeita ja vastata niihin muokkaamalla omaa opetusta ja toimintaansa näiden tuen tarvitsijoiden oppimisen edistämiseksi. Kyse on pitkälti oman opetuksen muokaamisesta, apuvälineiden käyttämisestä ja hyväksyvän asenteen eteenpäin viemisestä. Opettaja toimii omassa työssään yhdessä toisten opettajien kanssa ja hyvien käytäntöjen eteenpäin vieminen omassa työyhteisössä on osa opiskelijoiden tukemista. Tärkeää on pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistään suhteessa siihen, millaista apua ja tukea kukin nuori tarvitsee.
”Kuulovammaisella täytyy olla todella hyvä itsetunto. Joutuu jatkuvasti noloihin tilanteisiin. Niistä selviää parhaiten kehittämällä hyvän itsetunnon.”(vates)
90-luvulla sisäkorvaistutteen saaneet nuoret ovat tällä
hetkellä tai ovat parhaillaan tulossa ammatilliseen koulutukseen. Tämä tarkoittaa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden huomioimista yksilöinä ja erilaisten tukitoimien miettimistä omaan luokkahuoneeseen sopivaksi. Sisäkorvaistute itsessään ei tee näiden nuorten
kuulosta täysin normaalia, mutta se mahdollistaa puheen ja luokkahuoneen äänien
kuulemisen. Näin ollen opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa mahdollistuu. On kuitenkin huomioitava, että jokaisella näistä nuorista kuulo on omanlaisensa, joka tulee ottaa ammatillisessa opetuksessa ja myös työssäoppimisessa huomioon. (www.kuuloliitto.fi)
Kuulovammainen opiskelija tarvitsee tukea opiskelussaan ja hänen onkin mahdollista saada esimerkiksi tulkkauspalvelua Kelalta tai apua erilaisten apuvälineiden hankintaan. Apuvälineet ovat tärkeä osa tukikeinoja, näiden lisäksi tarvitaan opettajan antamaa tukea päivittäisissä opiskelutilanteissa. Miettisen ym. (2009)mukaan huonokuuloisen opiskelijan opinnoissa etenemistä voidaan tukea mm. opiskelutekniikkojen opettamisella, opetustilan muokkaamisella kuulemista edistäväksi, kiinnittämällä huomiota opiskelijan istumapaikkaan, puhumalla selkeästi ja kuuluvasti, erilaisten teknisten apuvälineiden kuten tietokoneen ja kännyköiden avulla, opetusteknisten ratkaisujen kautta esimerkiksi antamalla materiaalia ennen tunteja ja myös antamalla valmitta muistiinpanoja. Erittäin tärkeää on myös opettajan oma asenne opiskelijaa kohtaa eli positiivinen suhtautuminen, kannustaminen ja hyväksynnän osoittaminen opsiskelijalle tukevat opintoja.(Miettinen, Piha & Pynnönen, 2009, 73-74)
Kuulovammainen opiskelija tarvitsee tukea opiskelussaan ja hänen onkin mahdollista saada esimerkiksi tulkkauspalvelua Kelalta tai apua erilaisten apuvälineiden hankintaan. Apuvälineet ovat tärkeä osa tukikeinoja, näiden lisäksi tarvitaan opettajan antamaa tukea päivittäisissä opiskelutilanteissa. Miettisen ym. (2009)mukaan huonokuuloisen opiskelijan opinnoissa etenemistä voidaan tukea mm. opiskelutekniikkojen opettamisella, opetustilan muokkaamisella kuulemista edistäväksi, kiinnittämällä huomiota opiskelijan istumapaikkaan, puhumalla selkeästi ja kuuluvasti, erilaisten teknisten apuvälineiden kuten tietokoneen ja kännyköiden avulla, opetusteknisten ratkaisujen kautta esimerkiksi antamalla materiaalia ennen tunteja ja myös antamalla valmitta muistiinpanoja. Erittäin tärkeää on myös opettajan oma asenne opiskelijaa kohtaa eli positiivinen suhtautuminen, kannustaminen ja hyväksynnän osoittaminen opsiskelijalle tukevat opintoja.(Miettinen, Piha & Pynnönen, 2009, 73-74)
Tulevaisuuden 2+1 suunnitelmat muuttavat ammatillista
koulutusta enemmän työelämässä tapahtuvaksi ja se asettaa myös aistivammaisten
näkökulmasta katsottuna työelämälle erityisiä vaatimuksia. Työpaikkojen tulee
olla esteettömiä niin rakennetun ympäristön kuin ilmapiirin kannalta ja siellä
tulee kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi apuvälineisiin. Esimerkiksi
kuulovammaisen nuoren apuvälineitä työpaikalla voivat olla FM-laite,
iduktiosilmukka tai puhelunvahvistin ja tiedottamisessa ja ylipäätään
tiedonkulussa tulee huomioida kuulovammaisen tarpeet entistä paremmin. (vates)
Keskeistä on kiinnittää
huomiota työssäoppimisessa vuorovaikutuksen
onnistumiseen, jotta nuori kokee olevansa osa tiimiä, arvokas työntekijä ja saa
myös positiivisen kuvan työelämästä. Yhtään aktiivista työntekijää ei Suomessa
ole varaa menettää! Kohtaamisessa ja
vuorovaikutuksessa kuulovammaisen kanssa on tärkeää puhua rauhallisesti ja selkeästi,
kasvot puhujaan päin niin, että huulioluku on mahdollista, hyödyntää
visuaalista materiaalia ja tarpeen vaatiessa hyödyntää tulkkauspalvelua. Tärkeää on, että työpaikalla on tietoa ja taitoa kohdata nuori, jolla on erityisen tuen tarpeita vammansa vuoksi. Myös
työskentely-ympäristön toimivuuteen tulee työssoppimispaikoilla kiinnittää
huomiota: erityisesti valaistus, taustamelun vähentäminen, oma työhuone ja
oikeat apuvälineet auttavat nuorta tekemään täysipainoisesti töitä (vates.fi)
Näkövammaisten opiskelijoiden kanssa korostuvat samat asiat kuin kuulovammaistenkin nuorten kanssa: vuorovaikutus ja esteetön opiskelu. Heikkonäköinen tai sokea nuori tarvitsee selkeitä opetusmateriaaleja, kuvien, värien ja kontrastien käyttöä ja selkeää puhetta käsiteltävistä asioista. Opiskelijalle on tärkeää, että hän pystyy liikkumaan luokassa ja koulussa ilman törmäilyä ja tämä vapaa liikkuminen tuee huomioida koulun sisustuksessaa. Erityisesti koululuokissa tulisi kiinnittää huomiota valaistukseen ja erilaisten apuvälineiden hyödyntämieen. Näkövammaisen nuoren apuvälineinä toimivat erilaiset suurennusohjelmat, pistenäytöt ja kirjoittimet. Työpaikoilla tilojen tulee olla selkeitä hahmottaa ja niihin tutustumisessa nuori tarvitsee enemmän aikaa ja apua. ( http://www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/oppaat/nako; Miettinen, Piha & Pynnönen, 2009, 75) Olennaista on avoin suhtautuminen nuoreen ja tarvittavien tukitoimien järjestäminen niin työpaikaille kuin koulutuksessakin.
Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää laatia henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, johon kirjataan opiskelijan ohjaus- ja tukijärjestelyt sekä yhdessä pohditaan valmistumisen aikataulua ja mahdollisia muita tukikeinoja. Suunnitelman laatiminen ei yksistään kuitenkaan riitä, vaan siihen on syytä kirjata, myös miten opiskelijan etenemistä seurataan ja suunnitelmaa päivitetään. Aikuisten opiskelijoiden kohdalla puhutaan henkilökohtaistamisesta eli siinä ajatuksena on opetuksen ja tukitoimien suunnittelu ja toteuttaminen tutkinnonsuorittajan näkökulmasta käsin.
(Kuntoutussäätiö, 2009, 24-25.) Näihin suunnitelmiin on hyvä myös kirjata työssäoppimiseen liittyviä tarpeita ja pohtia yhdessä työelämään liittyviä asioita muutenkin. Tämä suunnitelma toimii näin ollen apuvälineenä opiskelijoiden tukemisessa.....
Tässä tukitoimia ja opetuksessa huomioon otettavia asioita liittyen kielellisiin vaikeuksiin, joita aistivammaisuuteen usein liityyy:
KIELELLISET VAIKEUDET NUORTEN OPPIMISEN HAASTEINA
Kielelliset vaikeudet voivat olla yksi nuorten tuen tarpeista, joissa hän tarvitsee ammatillisessa opetuksessa erityisopetuksen tukimuotoja sekä pedagogisten ratkaisujen tarkempaa suunnittelua. Kielelliset vaikeudet voivat näkyä lukivaikeutena, matematiikan oppimisvaikeutena, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteina sekä motorisina ongelmina. Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia) voi näkyä nuoren puheen tuottaminen tai ymmärtämisen vaikeuksina. Puheen tuoton vaikeudet voivat ilmetä ääntämisessä, sanojen mieleen palauttamisessa, taivutusmuotojen ja käsitteiden käyttämisessä, asioiden nimeämisessä, lauserakenteiden hallinnassa sekä yleisesti puheen sujuvuudessa. Puheen ymmärtämisen vaikeudet voivat näkyä perustasolla tai ilmetä vaikeampien asioiden ymmärtämisessä ja luetun ymmärtämisessä. Kielellisiin erityisvaikeuksiin voi liittyä myös motorista kömpelyyttä ja hahmotusongelmia.(Korkeamäki&Nukari,2014.8.) Puheen ja kielentuottamisen ongelmat saattavat myös vaikuttaa nuoren sosiaalisen pärjäämiseen ryhmässä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.)
Monien oppimisen ongelmien taustalla saattaa siis olla kielellinen vaikeus, joka ilmenee monin eri tavoin. Esimerkiksi sen vaikutus nuoren keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen on opetuksessa huomioitava asia. Keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat taas itsessään vaikuttavat nuoren omantoiminnan ohjaukseen, joka taas näkyy nuoren kyvyssä aloittaa tehtäviä, tehdä pitkäjänteisesti niitä ja saattaa tehtävät loppuun asti. Omantoiminnan ohjauksen haasteet vaikuttavat nuoren tapaan työskennellä ja hänellä saattaa olla vaikeuksia selvitä annetuista tehtävistä ja kotitöistä. Näin ollen ongelmat saattavat johtaa tehtävien kasaantumiseen ja kurssien valmiiksi saaminen viivästyy. Tämä taas tuo mukanaan uusia ongelmia, jotka vaativat usein erityisopettajan tukea, jotta nuoren on mahdollista saada muu ryhmä ”kiinni” ja edetä opinnoissaan. Tästä syystä tuen tarpeiden tunnistaminen mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta jokaisen opettajan arkityön muokkaaminen ennaltaehkäisemään edellä mainittuja tilanteita, vaatii oman opetuksen muokkaamista.
Opetusta tulisi siis muokata yksilöllisemmäksi, jossa huomioidaan mahdollisemman hyvin nuoren kokemat haasteet ja toisaalta tuetaan samalla koko ryhmän oppimista. Erityisesti kielellisten ongelmien kohdalla nuorta tulisi auttaa löytämään omia vahvuuksia opiskelussa, harjoitella erilaisia opiskelutekniikoita ja menetelmiä sekä tukea mahdollisemman aktiivisessa kielenkäytössä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.) Tärkeää on huomata, että käytetyt menetelmät hyödyntävät kaikkia opiskelijoita eikä ainoastaan tukea tarvitsevia.
Opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota strukturointiin eli oppimisympäristön, ajan, menetelmien ja tapojen selkeyttämiseen. Olennaista on huolehtia oppimisympäristön rauhallisuudesta, muokata sitä keskittymistä helpottavaksi esim. istumajärjestysten kautta ja etäisyyksiä miettimällä. Keskeistä on puhua selkeästi, antaa lyhyitä, konkreettisia ohjeita (myös visuaalisesti) ja tehdä selkeitä kysymyksiä. Opettajan tulee valmistella omaa opetustaan ja tuoda opiskelijoille esille, miten oppitunti etenee ja miten ja missä vaiheessa se lopetetaan. Erilaiset ohjeet kannattaa antaa suullisten ohjeiden lisäksi kirjallisena ja kirjallista materiaalia kannattaa antaa myös. Kirjallisessa materiaalissa olennaista on sen selkokielisyys eli opettajan kannattaa opetella itse selkokielenperiaatteiden käyttäminen etukäteen. Opetuksessa tulisi käyttää monipuolisesti erilaisia menetelmiä esimerkiksi puhetta, kuvia, videoita, pari-ja ryhmätöitä, nuoren itsensä puhetta ja esiintymistä, ongelmanratkaisua ja käytännön kokeilua. Opetuksen apuna kannattaa käyttää erilaisia apuvälineitä esimerkiksi ipadeja, smartboardeja ja kännykkää. Olennaista on, että opetus on suunniteltua, nuoren tuen tarpeiden kautta pohdittua ja toisaalta koko ryhmää huomioivaa. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65-66.
AAC- MENETELMÄT NUORTEN KIELELLISTEN ERITYISVAIKEUKSIEN TUKEMISESSA
AAC- menetelmiksi kutsutaan menetelmiä, jotka tukevat tai korvaavat puhetta kommunikaatiomenetelmänä. AAC:ssa on kysymys siitä, että käyttäjällä on jokin kommunikaatioon liittyvä ongelma tai vamma ja hän tarvitsee puheen tueksi eri menetelmiä sekä ympäristön, joka mahdollistaa ymmärretyksi tulemisen. Jos henkilö käyttää puhetta korvaavaa menetelmää, hän ei kykene puhumaan ja kommunikoi esimerkiksi viittomakielen avulla, jos taas henkilö tarvitsee puhetta tukevia menetelmiä, kyse voi olla siitä, että puheesta ei saa selvää tai se on puutteellista ja tarvitaan tukikeinoja viestintään. Näitä puhetta tukevia menetelmiä voivat olla esimerkiksi kuvakortit ja kansiot tai tukiviittomat. (Huuhtanen 2011, 14-15.) Erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä kommunikoinnin tukemisessa on paljon ja näitä käytetään yleensä yhdistellen ja soveltaen, riippuen yksilön tarpeista. Olennaista menetelmien valinnassa on tehdä tarkka selvitys siitä, mistä kommunikaation ongelmassa on kysymys, jotta voidaan lähteä laatimaan henkilökohtaista suunnitelmaa. (Huuhtanen 2011, 20-21.)
Kommunikoinnissa voidaan hyödyntää avusteisia ja ei-avusteisia menetelmiä. Avusteisissa menetelmissä käytetään kommunikoinnin menetelmänä esineitä, kuvia, symbolijärjestelmiä, bliss-kieltä ja kirjaimia, lauseita sekä sanoja. Ei -avusteisessa kommunikoinnissa keskeistä on puhe- ja oheisviestintä, toiminta ja kehonviestit, luonnolliset eleet ja tukiviittomat. Ei- avusteisessa puhuja itse tuottaa kielelliset ilmaisut ja käyttää niiden tukena edellä mainittuja menetelmiä. (Huuhtanen 2011, 15-16.)
AAC- menetelmien kirjo on siis laaja. Näihin ei-avusteisiin menetelmiin kuuluvat esimerkiksi tukiviittomat, eleilmaisu, viittomakieli, viitottupuhe ja sormiaakkosviestintä. Avusteisiin menetelmiin kuuluvat mm. esineillä ja graafisilla merkeillä kommunikointi, kuvat, kommunikointitaulut, piktogrammit, PCS- kuvat, sana-ja kirjaintaulut, bliss- kieli. AAC- menetelmien kehittyminen ja monipuolistuminen, yhdessä tieto-ja viestintätekniikan kehityksen kanssa, on luonnollisesti tarkoittanut myös sitä, että erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia sovelluksia on yhä enemmän tarjolla käytettäväksi niin tietokoneilla kuin kännyköilläkin. Kiinnostus median hyödyntämiseen AAC- menetelmissä on kasvanut koko ajan ja esimerkiksi Ipadin, ipod touchin ja kännyköiden käyttäminen on yleistynyt ohjelmien soveltuvuuden ja käytönopetuksen kehittymisen myötä. Myös erilaiset kommunikaatiolaitteet esimerkiksi puhelaitteet ja näppäimistölaitteet ovat yleistyneet (Flores. ym. 2012 74-75.)
Mitä menetelmien käyttäminen sitten tarkoittaa ammatillisessa erityisopetuksessa? Olennaista eri menetelmien käytössä on varhaiskuntoutus eli mahdollisemman varhainen menetelmien käyttämisen opettelu ja hyödyntäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen kommunikaation kehityksen haasteisiin pyritään vaikuttamaan mahdollisemman varhain ja kuntoutus etenee lapsen kasvun ja kehityksen mukaan. Kommunikaatio-ongelmien syyt ovat moninaiset, mutta syynä voi esimerkiksi olla kuulovammaisuus, autismi tai kehitysvammaisuus, joten jokaisen lapsen yksilöllinen kuntoutusuunnitelma luo pohjan tukitoimille. Tämä kuntoutusuunnitelmaan muokataan lapsen kasvaessa ja olennaisena osana siinä on lapsen koulutuksen järjestäminen. Jos nuori opiskelee osana tavallisen ammatillisen oppilaitoksen arkea, nuoren kommunikaatio menetelmiä hyödynnetään hänen kuntoutussuunnitelmansa mukaisesti ja apuvälineet otetaan osaksi ammattiin opiskelua. Kielellisten erityisvaikeuksien tukemissa voidaan käyttää oppimisen apuna myös AAC- menetelmien rinnalla oppimiseen liittyvää tekniikkaa eli esimerkiksi äänikirjoja, lukemista ja kirjoittamista tukevia sovelluksia, puheesta tekstiksi ohjelmia, käsitekarttatyökaluja, skannaavia kyniä, ajanhallinnan ja keskittymisen tukiohjelmia. (Korkeamäki & Nukari, 2014, 22-23.) Keskeistä on, että opiskelijan HOJKS laaditaan mahdollisemman monipuolisesti ja tarkasti sekä, että jokainen opettaja on siitä tietoinen ja sitoutuu sen toteuttamiseen omassa opetuksessaan. Oli kyse sitten lievistä kielellisistä haasteista ja tai suuremmista kommunikaatioon liittyvistä tuen tarpeista, huolellinen tuen tarpeiden kartoitus, moniammatillinen yhteistyö ja nuoren kuuleminen aktiivisen toimijana tulisi ohjata tehtävää työtä.
POHDINTAA
Lähteet:
(Kuntoutussäätiö, 2009, 24-25.) Näihin suunnitelmiin on hyvä myös kirjata työssäoppimiseen liittyviä tarpeita ja pohtia yhdessä työelämään liittyviä asioita muutenkin. Tämä suunnitelma toimii näin ollen apuvälineenä opiskelijoiden tukemisessa.....
Tässä tukitoimia ja opetuksessa huomioon otettavia asioita liittyen kielellisiin vaikeuksiin, joita aistivammaisuuteen usein liityyy:
KIELELLISET VAIKEUDET NUORTEN OPPIMISEN HAASTEINA
Kielelliset vaikeudet voivat olla yksi nuorten tuen tarpeista, joissa hän tarvitsee ammatillisessa opetuksessa erityisopetuksen tukimuotoja sekä pedagogisten ratkaisujen tarkempaa suunnittelua. Kielelliset vaikeudet voivat näkyä lukivaikeutena, matematiikan oppimisvaikeutena, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteina sekä motorisina ongelmina. Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia) voi näkyä nuoren puheen tuottaminen tai ymmärtämisen vaikeuksina. Puheen tuoton vaikeudet voivat ilmetä ääntämisessä, sanojen mieleen palauttamisessa, taivutusmuotojen ja käsitteiden käyttämisessä, asioiden nimeämisessä, lauserakenteiden hallinnassa sekä yleisesti puheen sujuvuudessa. Puheen ymmärtämisen vaikeudet voivat näkyä perustasolla tai ilmetä vaikeampien asioiden ymmärtämisessä ja luetun ymmärtämisessä. Kielellisiin erityisvaikeuksiin voi liittyä myös motorista kömpelyyttä ja hahmotusongelmia.(Korkeamäki&Nukari,2014.8.) Puheen ja kielentuottamisen ongelmat saattavat myös vaikuttaa nuoren sosiaalisen pärjäämiseen ryhmässä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.)
Monien oppimisen ongelmien taustalla saattaa siis olla kielellinen vaikeus, joka ilmenee monin eri tavoin. Esimerkiksi sen vaikutus nuoren keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen on opetuksessa huomioitava asia. Keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat taas itsessään vaikuttavat nuoren omantoiminnan ohjaukseen, joka taas näkyy nuoren kyvyssä aloittaa tehtäviä, tehdä pitkäjänteisesti niitä ja saattaa tehtävät loppuun asti. Omantoiminnan ohjauksen haasteet vaikuttavat nuoren tapaan työskennellä ja hänellä saattaa olla vaikeuksia selvitä annetuista tehtävistä ja kotitöistä. Näin ollen ongelmat saattavat johtaa tehtävien kasaantumiseen ja kurssien valmiiksi saaminen viivästyy. Tämä taas tuo mukanaan uusia ongelmia, jotka vaativat usein erityisopettajan tukea, jotta nuoren on mahdollista saada muu ryhmä ”kiinni” ja edetä opinnoissaan. Tästä syystä tuen tarpeiden tunnistaminen mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta jokaisen opettajan arkityön muokkaaminen ennaltaehkäisemään edellä mainittuja tilanteita, vaatii oman opetuksen muokkaamista.
Opetusta tulisi siis muokata yksilöllisemmäksi, jossa huomioidaan mahdollisemman hyvin nuoren kokemat haasteet ja toisaalta tuetaan samalla koko ryhmän oppimista. Erityisesti kielellisten ongelmien kohdalla nuorta tulisi auttaa löytämään omia vahvuuksia opiskelussa, harjoitella erilaisia opiskelutekniikoita ja menetelmiä sekä tukea mahdollisemman aktiivisessa kielenkäytössä. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65.) Tärkeää on huomata, että käytetyt menetelmät hyödyntävät kaikkia opiskelijoita eikä ainoastaan tukea tarvitsevia.
Opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota strukturointiin eli oppimisympäristön, ajan, menetelmien ja tapojen selkeyttämiseen. Olennaista on huolehtia oppimisympäristön rauhallisuudesta, muokata sitä keskittymistä helpottavaksi esim. istumajärjestysten kautta ja etäisyyksiä miettimällä. Keskeistä on puhua selkeästi, antaa lyhyitä, konkreettisia ohjeita (myös visuaalisesti) ja tehdä selkeitä kysymyksiä. Opettajan tulee valmistella omaa opetustaan ja tuoda opiskelijoille esille, miten oppitunti etenee ja miten ja missä vaiheessa se lopetetaan. Erilaiset ohjeet kannattaa antaa suullisten ohjeiden lisäksi kirjallisena ja kirjallista materiaalia kannattaa antaa myös. Kirjallisessa materiaalissa olennaista on sen selkokielisyys eli opettajan kannattaa opetella itse selkokielenperiaatteiden käyttäminen etukäteen. Opetuksessa tulisi käyttää monipuolisesti erilaisia menetelmiä esimerkiksi puhetta, kuvia, videoita, pari-ja ryhmätöitä, nuoren itsensä puhetta ja esiintymistä, ongelmanratkaisua ja käytännön kokeilua. Opetuksen apuna kannattaa käyttää erilaisia apuvälineitä esimerkiksi ipadeja, smartboardeja ja kännykkää. Olennaista on, että opetus on suunniteltua, nuoren tuen tarpeiden kautta pohdittua ja toisaalta koko ryhmää huomioivaa. (Miettinen, Piha ja Pynnönen, 2009. 65-66.
AAC- MENETELMÄT NUORTEN KIELELLISTEN ERITYISVAIKEUKSIEN TUKEMISESSA
AAC- menetelmiksi kutsutaan menetelmiä, jotka tukevat tai korvaavat puhetta kommunikaatiomenetelmänä. AAC:ssa on kysymys siitä, että käyttäjällä on jokin kommunikaatioon liittyvä ongelma tai vamma ja hän tarvitsee puheen tueksi eri menetelmiä sekä ympäristön, joka mahdollistaa ymmärretyksi tulemisen. Jos henkilö käyttää puhetta korvaavaa menetelmää, hän ei kykene puhumaan ja kommunikoi esimerkiksi viittomakielen avulla, jos taas henkilö tarvitsee puhetta tukevia menetelmiä, kyse voi olla siitä, että puheesta ei saa selvää tai se on puutteellista ja tarvitaan tukikeinoja viestintään. Näitä puhetta tukevia menetelmiä voivat olla esimerkiksi kuvakortit ja kansiot tai tukiviittomat. (Huuhtanen 2011, 14-15.) Erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä kommunikoinnin tukemisessa on paljon ja näitä käytetään yleensä yhdistellen ja soveltaen, riippuen yksilön tarpeista. Olennaista menetelmien valinnassa on tehdä tarkka selvitys siitä, mistä kommunikaation ongelmassa on kysymys, jotta voidaan lähteä laatimaan henkilökohtaista suunnitelmaa. (Huuhtanen 2011, 20-21.)
Kommunikoinnissa voidaan hyödyntää avusteisia ja ei-avusteisia menetelmiä. Avusteisissa menetelmissä käytetään kommunikoinnin menetelmänä esineitä, kuvia, symbolijärjestelmiä, bliss-kieltä ja kirjaimia, lauseita sekä sanoja. Ei -avusteisessa kommunikoinnissa keskeistä on puhe- ja oheisviestintä, toiminta ja kehonviestit, luonnolliset eleet ja tukiviittomat. Ei- avusteisessa puhuja itse tuottaa kielelliset ilmaisut ja käyttää niiden tukena edellä mainittuja menetelmiä. (Huuhtanen 2011, 15-16.)
AAC- menetelmien kirjo on siis laaja. Näihin ei-avusteisiin menetelmiin kuuluvat esimerkiksi tukiviittomat, eleilmaisu, viittomakieli, viitottupuhe ja sormiaakkosviestintä. Avusteisiin menetelmiin kuuluvat mm. esineillä ja graafisilla merkeillä kommunikointi, kuvat, kommunikointitaulut, piktogrammit, PCS- kuvat, sana-ja kirjaintaulut, bliss- kieli. AAC- menetelmien kehittyminen ja monipuolistuminen, yhdessä tieto-ja viestintätekniikan kehityksen kanssa, on luonnollisesti tarkoittanut myös sitä, että erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia sovelluksia on yhä enemmän tarjolla käytettäväksi niin tietokoneilla kuin kännyköilläkin. Kiinnostus median hyödyntämiseen AAC- menetelmissä on kasvanut koko ajan ja esimerkiksi Ipadin, ipod touchin ja kännyköiden käyttäminen on yleistynyt ohjelmien soveltuvuuden ja käytönopetuksen kehittymisen myötä. Myös erilaiset kommunikaatiolaitteet esimerkiksi puhelaitteet ja näppäimistölaitteet ovat yleistyneet (Flores. ym. 2012 74-75.)
Mitä menetelmien käyttäminen sitten tarkoittaa ammatillisessa erityisopetuksessa? Olennaista eri menetelmien käytössä on varhaiskuntoutus eli mahdollisemman varhainen menetelmien käyttämisen opettelu ja hyödyntäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen kommunikaation kehityksen haasteisiin pyritään vaikuttamaan mahdollisemman varhain ja kuntoutus etenee lapsen kasvun ja kehityksen mukaan. Kommunikaatio-ongelmien syyt ovat moninaiset, mutta syynä voi esimerkiksi olla kuulovammaisuus, autismi tai kehitysvammaisuus, joten jokaisen lapsen yksilöllinen kuntoutusuunnitelma luo pohjan tukitoimille. Tämä kuntoutusuunnitelmaan muokataan lapsen kasvaessa ja olennaisena osana siinä on lapsen koulutuksen järjestäminen. Jos nuori opiskelee osana tavallisen ammatillisen oppilaitoksen arkea, nuoren kommunikaatio menetelmiä hyödynnetään hänen kuntoutussuunnitelmansa mukaisesti ja apuvälineet otetaan osaksi ammattiin opiskelua. Kielellisten erityisvaikeuksien tukemissa voidaan käyttää oppimisen apuna myös AAC- menetelmien rinnalla oppimiseen liittyvää tekniikkaa eli esimerkiksi äänikirjoja, lukemista ja kirjoittamista tukevia sovelluksia, puheesta tekstiksi ohjelmia, käsitekarttatyökaluja, skannaavia kyniä, ajanhallinnan ja keskittymisen tukiohjelmia. (Korkeamäki & Nukari, 2014, 22-23.) Keskeistä on, että opiskelijan HOJKS laaditaan mahdollisemman monipuolisesti ja tarkasti sekä, että jokainen opettaja on siitä tietoinen ja sitoutuu sen toteuttamiseen omassa opetuksessaan. Oli kyse sitten lievistä kielellisistä haasteista ja tai suuremmista kommunikaatioon liittyvistä tuen tarpeista, huolellinen tuen tarpeiden kartoitus, moniammatillinen yhteistyö ja nuoren kuuleminen aktiivisen toimijana tulisi ohjata tehtävää työtä.
POHDINTAA
Lapsen
lievätkin kielelliset vaikeudet näkyvät jo varhain päiväkodissa ja niihin
aletaan etsimään tukimenetelmiä moniammatillisen työryhmän kanssa. Yleisesti lasten puhetta tuetaan erilaisin
toiminnallisin menetelmin kuten leikin kautta. Korvaavia ja tukevia menetelmiä
pyritään käyttämään monipuolisesti, jotta lapsen kielenkehitykseen liittyviä
haasteita voidaan tukea. Yleisesti päiväkodeissa on käytössä mm. tukiviittomat,
kuvakortit, eleet, ilmeet, viittomakieli ja piirtäminen kommunikoinnin
helpottamiseksi ja tukemiseksi. Tukimenetelmiä mukautetaan lapsen kasvun
edetessä ja koulumaailmassa menetelmien kirjoon tulee vielä vahvemmin mukaan
erilaiset teknologiaratkaisut kuten Ipadit ja erilaiset sovellukset.
Kielenkehityksen haasteisiin puututaan varhain, koska sen merkitys muilla
oppimisenvaikeuksien alueille on selkeä. Kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta
varhainen tuki on olennaista.
Nuoren
tuen tarve muuttaa usein muotoaa kehityksen edetessä, mutta esimerkiksi
kuulo-ja näkövammaisen nuoren kanssa kommunikaation tukimenetelmiä tarvitaan
myös aikuisena. Luki, kirjoitus ja- hahmottamisen vaikeudet näkyvät myös suurempana
tuen tarpeina ja jotka vaativat ammatilliselta erityisopetukselta sekä
opetukselta yleensä pedagogiikan ja apuvälineiden tarkempaa suunnittelua.
Pedagoginen
johtajuus kuuluu kaikille opettajille, ei ainoastaan erityisopettajille.
Erityisopettajan tehtävänä onkin jakaa hyviä käytäntöjä, helpottaa opettajien
epävarmuutta erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen liittyen ja
luoda suvaitsevaisuuden ilmapiiriä kommunikoimalla itse selkeästi ja toisia
kannustaen.
Flores, Margaret, Musgrove, Kate, Renner, Scott, Hinton Vanessa,
Strozier, Shaunita, Franklin Susan& Hill Doris. A comparision of
communication using the Apple ipda and a picture-based system. Augmentative and alternative
communication, 2012¸28 (2): 74-84.
Huuhtanen, Kristiina (toim.) Puhetta tukevat
ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa. Kehitysvammaliitto ry. Kouvola
2012.
Korkeamäki Johanna ja Nukari
Johanna. Nuorten ja aikuisten oppimisvaikeudet. Moniammatilinen ohjaus ja tuki.
Saatavilla osoitteessa: http://www.oppimisvaikeus.fi/doc/Julkaisut/Nuorten-ja-aikuisten-oppimisvaikeudet-opas.pdf
Miettinen, K, Piha, L ja
Pynnönen, P. 2009. Erilaisille oppijoille erilaista opetusta. Teoksessa Ammatillisen opettajan käsikirja. Jaakko
Helander (toim.) Hämeen
ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeenlinna. 2009.
