Näkövamma
Näkö
on hyvin tärkeä informaation lähde. Sen avulla hahmotetaan tilaa, aikaa ja
paikkaa sekä tunnistetaan ihmisiä ja esineitä. Näön avulla olemme
vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa myös ilman puhetta (Poussu-Olli
& Keto 1999, 9.)
Näkövammalla tarkoitetaan silmän näkökykyä heikentävää vammaa. Vamma voi olla synnynnäinen tai sairauden tai tapaturman aiheuttama (Wikipedia.) Vamma voi olla synnynnäinen tai sairauden tai tapaturman aiheuttama (Wikipedia.) Tarkkarajainen näkövammaisuuden määritteleminen on usein hankalaa, koska näkeminen voi vaihdella näkemisolosuhteiden eli valon eri asteiden mukaan. Lisäksi näkemisen eri osa-alueet voivat vaurioitua eri tavalla toisistaan riippumatta. Näkemisen eri osa-alueita ovat:
· näöntarkkuus
· näkökentät
· kontrastien erotuskyky
· värinäkö
· silmien adaptaatio ja akkommodaatio
· silmälihasten toiminta
Näkövammaiseksi luokitellaan
henkilö, jonka näkötoiminta tai jokin näkemisen osa-alue on heikentynyt niin
paljon, että se aiheuttaa hänelle huomattavaa haittaa jokapäiväisiin
askareisiin kotona, koulussa, työpaikalla tai harrastuksissa. Vamman
aiheuttamaan haittaan vaikuttavat esimerkiksi vammautumisikä ja tapa sekä
vamman kesto eli se miten kauan henkilö on ollut näkövammainen ja miten hyvin
hän on psyykkisesti sopeutunut tilanteeseen. Myös henkilön kyky omaksua uusia
asioita vaikuttaa arjessa pärjäämiseen. Lisäksi henkilön elämäntapa,
ympäristöolosuhteet ja hänen tehtävilleen asettamat näkökyvyn vaatimukset
vaikuttava toimintakykyyn (Poussu-Olli ym. 1999, 19.)
Arjessa näön heikkeneminen
tai näkökyvyn kokonaan menettäminen vaikuttavat eniten liikkumiseen,
sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä tiedon saamiseen. Syntymäsokeilla ja
pienillä lapsilla näkövammaisuus vaikuttaa kehityksessä etenkin seuraaviin
asioihin:
· eri aistitoimintojen yhteiskäytön oppiminen
· oman kehon hahmotus ja jäsentäminen
· tilan hahmotus ja avaruudellinen käsityskyky
· kieli ja käsitteet
· psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kehitys: kommunikointi ja
vuorovaikutus
Mitä myöhemmin henkilö
vammautuu, sitä pienemmät vammautumisen vaikutukset ovat kehitykselle
(Poussu-Olli ym. 1999, 19-20.)
Näkövammaisilla lapsilla ja
nuorilla on monesti vaikeuksia puolustaa itseään. He voivat tuntea itsensä
kiusaantuneiksi, kun keskustellaan näkövammaisuudesta. Erityisesti
heikkonäköiset voivat yrittää salata näkövammansa ennemmin kuin paljastaa
muille avuntarpeensa, koska kokevat erityisyytensä negatiiviseksi
ominaisuudeksi. Tällöin he voivat tuntea itsensä sosiaalisesti ulkopuolisiksi
ja heillä voi olla vaikeaa muodostaa itsestään positiivista käsitystä
(Poussu-Olli ym. 1999, 20.)
WHO:n suositusten mukaan
Suomessa näkövammat luokitellaan heikkonäköisiksi, sokeiksi ja
kuulonäkövammaisiksi.
Poussu-Ollia (ym. 1999, 24)
mukaillen näkövammojen luokituksen voi määritellä WHO:n määritelmän mukaan
seuraavasti
Näkövamman
vaikeusluokka
|
Näöntarkkuus,
visus
|
Toiminnallinen
kuvaus
|
Heikkonäköinen
|
0.3
> v >0.1
|
lähes
normaali toiminta mahdollista optisin apuvälinen
|
Vaikeasti
heikkonäköinen
|
0.1
> v > 0.05
|
näön
käyttö sujuu vain erityisapuvälinein, lukunopeus hidastunut
|
Syvästi
heikkonäköinen
|
0.05
> v > 0.02
|
ei
yleensä pysty lukemaan kuin luku TV:llä, suuntausnäkö puuttuu, liikkuminen
tuottaa vaikeuksia
|
Lähes
sokea
|
0.02
> v -1
|
toiminta
pääasiassa muiden kuin näköaistin avulla
|
Täysin
sokea
|
v = 0
ei valon tajua
|
näöstä
ei apua, toiminta aistien varassa
|
Heikkonäköisellä henkilöllä
on siis mahdollisuus lähes normaaliin toimintaan optisten apuvälineiden eli
silmälasien, suurennuslasien ja kiikareiden avulla. Sokeana pidetään henkilöä,
jonka näkökyky on niin huono, ettei hän pysty lukemaan ja liikkuminen on
ongelmallista. Sokealle optisista apuvälineistä ei ole hyötyä.
Kuulonäkövammaisilla henkilöillä on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman
yhdistelmä. Kuulonäkövammaisen henkilön kanssa kommunikoiminen edellyttää
erityiskommunikaatiomenetelmien käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi viittominen
kädestä käteen tai antikvakirjoitus eli aakkosten viittominen käteen (Poussu-Olli
ym. 1999, 25-26.)
Näkövamman ilmeneminen
Näkövammaisten keskusliiton
sivuilla (www.nkl.fi) on havainnollistettu hyvin kuvien avulla
miten näkövammaisuus voi ilmetä näkökentän ongelmina. Näkökentällä tarkoitetaan
aluetta, jonka henkilö voi nähdä samanaikaisesti katsoessaan tiettyyn
kohteeseen. Näkökentän keskiosassa on tarkan näön alue, jota käytetään mm.
lukiessa. Äärialue taas on tärkeä liikkumisessa.
Näkökentässä voi ilmetä seuraavanlaisia ongelmia:
Näkökentän keskeinen puutos
Putkimainen näkökenttä
Toiminnallisesti epätasainen näkökenttä
Näkökentän toisen puoliskon
puutos
Näkövamman ilmenemismuotoja (www.nkl.fi)
Vaikeus
|
Mitä tarkoittaa ja miten ilmenee?
|
Kontrastien erotuskyky
|
- kyky erottaa vierekkäisten pintojen
vaaleusaste-eroja
- perustana hahmojen, muotojen ja yksityiskohtien
erottamiselle
|
Värinäkö
|
-silmän kyky erottaa värisävyjä
|
Silmän mukautuminen eri etäisyyksille
|
-silmän linssin eli mykiön heikko mukautuminen eri
etäisyyksille
|
Silmän sopeutuminen valoon ja hämärään
|
-silmien sopeutuminen muuttuviin
valaistusolosuhteisiin hidastunut ja heikentynyt
|
Silmälihasten toiminta
|
-silmälihasten toiminnan poikkeavuuksia: synnynnäisesti
näkövammaisilla esiintyy ns. värveliikettä, joka on tahdosta riippumatonta
vaakasuoraa, pystysuoraa tai pyörivää liikettä, myös karsastus tavallista
-silmälihasten hallintavaikeudet huonontavat
etäisyyksien arviointikykyä
|
Näkövamman aiheuttamia ongelmia
Yleisimpiä
käytännön ongelmia, joita näkövamma aiheuttaa liikkumisessa, asioimisessa ja
ympäristön hahmottamisessa ovat ympäristön havainnoimisen ongelmia kuten
orientoituminen eli suunnistautuminen ympäristöön, etäisyyksien arviointi,
tasoerojen havaitseminen, puutteellinen värinäkö, hämäräsokeus, häikäistyminen
sekä kompastuminen, putoaminen tai törmääminen. Sosiaalisen kanssakäymiseen
näkövamma aiheuttaa haasteita luomalla kyvyttömyyttä tunnistaa ihmisiä ulkonäön
perusteella sekä aiheuttamalla vaikeutta havaita ilmeitä ja eleitä. Lisäksi
katsekontaktin huomaaminen ja siihen vastaaminen ovat usein mahdotonta. Kun
haluat kiinnittää näkövammaisen henkilön huomion, sano jotakin tai kosketa
häntä kevyesti olkapäähän (www.nkl.fi.)
Näkövammaisten määrä
Suomessa arvioidaan olevan 80 000 näkövammaista ihmistä.
Heistä sokeita on noin 10 000 ja
loput eri tavoin heikkonäköisiä. Valtaosa näkövammaisista (yli 80 %) on yli
65-vuotiaita. Lasten ja nuorten osuus näkövammaisista on noin 5 prosenttia. Koko maailmassa on maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan
noin 180 miljoonaa näkövammaista. Heistä sokeita on 40–45 miljoonaa ja
loput ovat eri tavoin heikkonäköisiä.
90% sokeista ja 80% heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Näkövammaisten keskusliiton arvion mukaan Suomessa syntyy noin 100 näkövammaista lasta vuosittain. Työiässä vammautuu vuosittain noin 300–400 suomalaista ja iän myötä näkönsä menettää osittain tai kokonaan moninkertainen määrä edellisiin ryhmiin verrattuna (Poussu-Olli ym. 1999, 26-27; www.nkl.fi)
90% sokeista ja 80% heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Näkövammaisten keskusliiton arvion mukaan Suomessa syntyy noin 100 näkövammaista lasta vuosittain. Työiässä vammautuu vuosittain noin 300–400 suomalaista ja iän myötä näkönsä menettää osittain tai kokonaan moninkertainen määrä edellisiin ryhmiin verrattuna (Poussu-Olli ym. 1999, 26-27; www.nkl.fi)
Näkövamman aiheuttajia
Näkö voi heikentyä hitaasti tai nopeasti. Äkillinen, täydellinen näön menetys on hyvin harvinaista ja voi johtua päähän kohdistuneesta vammasta. Toisen silmän äkillinen näön menetys on täydellistä sokeutta tavallisempaa. Se voi johtua esimerkiksi tapaturmasta, joka heikentää näköhermon tai silmän verenkiertoa ja johtaa joko tilapäiseen tai pysyvään näön menetykseen. Suomessa yleisin näkövamman aiheuttaja on makuladegeneraatio eli asteittain etenevä silmänpohjan rappeuma. Eli toisin sanoen ikääntyminen on suuri näkövamman aiheuttaja. Muita näkövamman aiheuttajia aikuisiällä ovat diabeteksesta johtuvat
silmänpohjamuutokset, glaukooma eli silmänpainetauti sekä Retinitis pigmentosa
ja muut perinnölliset silmänpohjan rappeumat, jotka aiheuttavat usein
näkövamman jo nuorena aikuisena. Kaihi pystytään nykyään poistamaan
leikkaamalla. Leikkauksen onnistuessa näkö palautuu normaaliksi, joten kaihin
aiheuttama näkövammaisuus on Suomessa vähäistä. Työtapaturmien ja
tulehdusten aiheuttamat näkövammat ovat vähentyneet, koska työsuojelua on
tehostettu ja lääketiedettä kehitetty (Poussu-Olli ym. 1999, 49-50; www.nkl.fi.)
Lapsille näkövammoja
aiheuttavat useimmiten prenataaliset tekijät ja tulehdussairaudet.
Perinnölliset tekijät ovat suurin syy näkövammaisuuteen. Lisäksi äidin
raskauden aikana sairastamat tulehdussairaudet voivat aiheuttaa
näkövammaisuutta. Tapaturmien ja myrkytysten myötä näkö on heikennyt 10
prosentilla näkövammaisista. Näitäkin harvinaisempia ovat kasvainten tai
erilaisten tautien kuten diabeteksen aiheuttamat näkövammat. Keskosuudesta
johtuva näönmenetys on vähentynyt, mutta keskosuus on edelleen neljänneksi
yleisin näkövamman aiheuttaja lapsilla. Vuosittain syntyvistä näkövammaisista
lapsista noin 75 prosentilla on myös muita vammoja (Poussu-Olli ym. 1999,
49-50; www.nkl.fi.)
Muualla maailmassa yleisimpiä
sokeuden syitä ovat kaihi, trakooma, jokisokeus ja glaukooma. Heikkonäköisyyttä
aiheuttavat eniten A-vitamiinin puute ja aliravitsemus (Poussu-Olli ym. 1999,
57-59; www.nkl.fi.)
Usein näkövammaisuuteen
liittyy myös muita vammoja. Näkövammarekisteristä poimittujen tietojen mukaan
jopa 63 % 10-14 -vuotiailla näkövammaisilla koululaisilla on raportoitu olevan
jokin liitännäisvamma. Vaikeavammaisista lapsista ei usein tehdä lainakaan
ilmoitusta rekisteriin. Joten kaiken kaikkiaan jopa 70-80% näkövammaisista
lapsista uskotaan olevan monivammaisia. Liitännäisvammoja ovat usein
eriasteiset kehitysvammat, liikuntavammat, kuulovammat, autismi sekä
kommunikaatiovaikeudet. Monivammaisilla lapsilla näkövamman taustalla on
yleensä aivoperäinen syy (Takala ym. 2006, 115-116.)
Näkövammaisten opetus
On hyvin tavallista, että
keskivaikeasti ja vaikeasti heikkonäköiset sekä sokeat lapset kuuluvat
pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, sillä heidän opiskelutekniikkansa
vaativat yleensä muita enemmän aikaa ja tukea. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen
kirjatut lapset otetaan aina erityisopetuksen piiriin (Takala & Kontu 2006,
71-72.)
Suomessa ei ole kunnallisia
näkövammaisten kouluja. Valtiollisia näkövammaisten erityiskouluja on kaksi
kappaletta: Jyväskylän näkövammaisten koulu ja Svenska Skolan för Synskadade
Helsingissä. Näkövammaiset lapset sijoittuvat siis useimmiten kunnan
yleisopetuksen kouluun tai tarpeen mukaan erityisluokalle. Näkövammaisten
erityiskoulut toimivat valtakunnallisina kehittämis- ja palvelukeskuksina. Ne
järjestävät tilapäistä opetusta ja kuntoutusta kunnissa sekä toimivat ohjaus-
ja informaatiopalveluiden tuottajina. Näkövammaohjaukseen erikoistuneet
opettajat tekevät tarvittaessa ohjauskäyntejä oppilaan kotikunnan kouluun ja
opastavat opettajia ja avustajia (Takala ym. 2006, 73-76.)
Näkövammaiset oppilaat
noudattavat yleensä yleistä valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Näkövamman
asteen ja oppimisen erityistarpeiden sitä vaatiessa oppimäärää voidaan myös
yksilöllistää. Oppilaille tehdään HOJKS, johon kirjataan opetuksen yksilölliset
suunnitelmat ja erityisratkaisut (Takala ym. 2006, 76-78.)
Historiasta löytyy useita
mainintoja sokeiden opetuksesta. Jo tuhansia vuosia sitten sokeita opetettiin
Kiinassa ennustajiksi ja tietäjiksi. Pitkään sokeiden yleinen toimeentulo oli
kerjääminen. 1600- 1700 luvuilta löytyy merkintöjä pyrkimyksistä kehittää
sokeille soveltuvia opetusmenetelmiä. Ensimmäinen sokeainkoulu perustettiin
Pariisiin vuonna 1784, kun sokeilla haluttiin tarjota taitoja itsensä
elättämiseen kerjäämisen tilalle. Suomen ensimmäinen sokeainkoulu,
Blindanstalten i Helsinfors aloitti toimintansa 1865 (Poussu-Olli ym. 1999,
75-79.)
Opetusjärjestelyt
Näkövammaiset opiskelijat
ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, sillä näkövamman moninaiset muodot luovat
jokaiselle opiskelijalle omanlaisen opiskelutilanteen. Se miten opiskelija itse
kokee ja miten hyvin hän hyväksyy tilanteensa vaikuttaa luonnollisesti
oppimiseen. Näkövammaisen opiskelijan luokkatilassa on hyvä huomioida vamman
erityispiirteet ja apuvälineiden sijoittelu sekä liikuttelutarve. (Takala ym.
2006, 83-84.) Siinä vaiheessa, kun opiskelija siirtyy toiselle asteelle
opiskelemaan, on hän luultavasti itse oppimisensa paras asiantuntija.
Selkeät tila- ja
opastemerkinnät helpottavat tilojen löytymistä. Myös käytävien ja luokkatilojen
valaistukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Lisäksi kannattaa merkitä
portaiden alkamis- ja loppumiskohdat lattiasta erottuvin merkein. Monesti
opiskelijalle voi olla parasta istua eturivissä, lähellä taulua ja opettajaa,
josta hän myös kuulee puheen hyvin. Näkövammaisen oppilaan työpisteeseen
kannattaa hankkia kohotaso ja lisävalo. Oppimateriaalia kannattaa suurentaa ja
ottaa huomioon, ettei yhdellä sivulla ole liikaa asiaa. Joskus opiskelijalla
voi olla käytössään suurentavia apuvälineitä kuten lukutelevisio. Opiskelijalle
pitää muistaa antaa tarpeeksi aikaa näkökykyä vaativiin tehtäviin ( Poussu-Olli
ym. 1999, 92-93; Takala ym. 2006, 84-85.)
Moniaistisuus on yksi näkövammaisten
opetuksen tärkeimmistä periaatteista. Opiskelijan pitää oppia tutkimaan
käsillään, kuuntelemaan ympäristöään, haistamaan, maistamaan, erottelemaan ja
tekemään johtopäätöksiä eri aistien avulla ympäristöstä, asioista ja esineistä.
Moniaistinen lähestymistapa ja asioiden havainnollistaminen selkeyttävät
opetusta. Kokonaiskuvan saamiseksi esimerkiksi pienoismallien, ääni- ja
kohokuvien sekä kohokarttojen käyttäminen helpottaa oppimista (Takala ym. 2006,
101.)
Näkövammaisilla käytössä
olevia apuvälineitä voivat olla esimerkiksi seuraavat. Lukutelevision avulla
pystyy suurentamaan tekstiä ja kuvia. Jos opiskelija käyttää pistekirjoitusta
ja – lukemista, tarvitsee hän pistekirjoituskoneen. Myös avustaja tai opettaja
tarvitsee pistekirjoituskoneen materiaalin tekoa varten. Myös
mikrotietokoneeseen voidaan liittää pistenäyttö ja pistekirjoitin, joka
tulostaa tekstin pistekirjoituksella. Memona muistiinpanolaitteella opiskelija
voi kirjoittaa tai sanella muistiinpanoja, jotka voidaan siirtää tietokoneelle.
Myös perinteiset nauhurit ja sanelukoneet voivat toimia apuvälineinä läksyjen
ja muistiinpanojen tekemisessä (Takala ym. 2006, 107-109.)
Matematiikassa opiskelija
voi käyttää apunaan abakus-helmitaulua. Se on käytössä usein perusopetuksen
alaluokilla. Peruslaskutaidot osaavalle nuorelle Kansaneläkelaitos voi myöntää
puhuvan laskimen. Muita matematiikassa käytettäviä apuvälineitä voivat olla
esimerkiksi koholla olevat mittavälineet, kuten viivaimet ja ns. sokeain harppi
sitmuffille, jossa on muovipintainen kalvo, jonka muovipintaan piirrettäessä
kuulakärkikynä nousee koholle. Oppikirjoja on saatavana piste, ääni ja
elektronisina (Takala ym. 2006, 110-111.)
Jos sinulla on luokassasi
sokea tai hyvin heikkonäköinen opiskelija kannattaa muistaa seuraavat vinkit.
Kotiluokka on hyvin hyödyllinen, sillä apuvälineiden ja materiaalien siirtely
on hankalaa. Opiskelija myös löytää tavaransa helpommin, kun ne ovat aina
samalla paikalla. Kannattaa kannustaa opiskelijaa käyttämään apuvälineitään.
Muista myös antaa riittävästi aikaa tehtävien ja kokeiden tekemiseen. Puhuttele
kaikkia opiskelijoita nimeltä, jotta näkövammainenkin oppii tunnistamaan heidät
äänestä. Kiinnitä huomiota myös sosiaalisiin suhteisiin ja kannusta
näkövammaista opiskelijaa muiden mukaan. Muista kertoa mitä luokassa tapahtuu,
niin vältytään turhilta säikäyksiltä. Myös muut opiskelijat hyötyvät moniaistisesta
opetuksesta. Muista, että olet oikeutettu saamaan tukea työllesi näkövammaisten
koulun ohjausyksiköstä (Takala ym. 2006, 113.)
Opetus peruskoulun jälkeen
Jyväskylän näkövammaisten
koulussa järjestetään lisäopetusta peruskoulunsa päättäneille nuorille. Joskus
nuoret eivät ole valmiita siirtymään suoraan peruskoulusta ammatilliseen
koulutukseen ja silloin lisäluokka tai valmentava ja kuntouttava opetus voi
olla hyvä ratkaisu. Lisäopetuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ja
ehkäistä syrjäytymistä. Erityistä tukea tarvitsevan nuoren kohdalla on tärkeää
luoda mahdollisuudet mielekkääseen elämään ja ehkäistä syrjäytyminen
tilanteessa, jossa kiinnittyminen perinteiseen työyhteiskuntaan on vaikeaa.
Lisäopetuksen aikana on mahdollista saada positiivisia kokemuksia koulusta ja
näin muokata itsetuntoa. Syrjäytymisen ehkäisyn lisäksi lisäopetuksen
tavoitteena on oppia itsenäisyyttä ja vastuullisuutta sekä
vuorovaikutustaitoja, kehittää itsetuntemusta ja opiskelutaitoja sekä
suunnitella jatko-opintoja (Takala ym. 2006, 197-198.)
Näkövammaisten
opiskelijoiden opetus- ja opiskelujärjestelyt lukioissa eivät poikkea
perusopetuksen vastaavista. Ainoana uutena asiana ovat ylioppilaskirjoitukset.
Niihin on mahdollista saada erityisjärjestelyjä ylioppilastutkintolautakunnalta.
Näkövammaisten kirjaston Celian asiakkaina on vuosittain 20-30 lukiolaista.
Toki kaikki näkövammaiset eivät käytä Celian kirjoja, vaan osa opiskelee
mustatekstillä tai muilla apuvälineillä (Takala ym. 2006,209-211.)
Useissa ammattikorkeakouluissa
ja lähes kaikissa maan yliopistoissa opiskelee näkövammaisia. Opiskelualan
valinnassa pitää kiinnittää huomiota vaatimuksiin joita alan opiskelu ja tuleva
työllistyminen edellyttävät näkemiseltä. Korkea-asteen opinnot edellyttävät hyviä
teknisiä opiskelutaitoja ja apuvälineiden käyttöä. Lisäksi pitää olla
omatoiminen, oma-aloitteinen ja sosiaalinen sekä pystyä liikkumaan
itsenäisesti. Esimerkiksi tenttikysymyksiä voi saada sähköisessä muodossa tai
pistekirjoituksena, mutta koska tenttijät ja laitokset vaihtelevat, voi
opiskelija joutua olemaan yhteydessä useaan eri tahoon. Opiskelun
loppuvaiheeseen liittyvän tutkielman teko on monelle hyvin haasteellista. Myös
työllistyminen opintojen jälkeen voi olla näkövammaiselle vaikeaa (Takala ym.
2006,213-214.)
Näkövammaisten ammatillinen
opetus on tapahtunut Suomessa pääasiassa Arlaintituutissa. Nykyään oppilaitos
on ollut vuodesta 2009 asti osa Keskuspuiston ammattiopistoa. Perinteisimpiä
koulusta valmistuneiden ammatteja ovat olleet eri käsityöammatit, kuten
harjojen ja siveltimien valmistaja tai korien punoja. Myös hierojia koulutetaan
edelleen. Vuonna 2000 yleisimmät täystyöllistettyjen näkövammaisten
ammattiryhmät olivat kuntohoitaja, fysioterapeutti tai toimintaterapeutti sekä
erilaiset toimistotyön ammatit (wikipedia)
Vuoden 2012 alussa tuli voimaan Sora-lainsäädäntö. Sen tarkoituksena on
parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja työelämässä rajaamalla alalle
sopimattomien opiskelijoiden opiskeluoikeutta. Oppilaitos voi jättää hakijan
valitsematta sairauden, vamman tai muun terveydellisen tilan perusteella. Säädöksiä sovelletaan humanistisella ja
kasvatusalalla, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja
liikenteen alalla (www.nkl.fi)
Tilaston mukaan 72 % 15–24 -vuotiasta
näkövammaisista henkilöistä on vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Tuosta
ryhmästä parhaillaan opiskelee 17.5 % ja keskiasteentutkinnon on suorittanut 25
%. Mitä vaikeammasta näkövammasta on kysymys, sitä todennäköisemmin tutkinto on
suoritettu erityisammattikoulussa. Jos haluamme, että ammatilliset opinnot ovat
saavutettavissa kaikille, pitää tavallisten ammattikoulujen oppimisympäristöjä
ja käytänteitä kehittää (Takala ym. 2006, 223-226.) Koulutuksella on ratkaiseva
merkitys työllistymiseen. Vuonna 1996 työikäisistä näkövammaisista eläkkeellä
on ollut 65 %. Eläkeläismäärään vaikuttaa suuresti vammautumisikä,
työrajoitteisuus sekä monivammaisuus. Mitä nuorempana henkilö on vammautunut,
sitä paremmin hän sijoittuu työelämään (Poussu-Olli ym. 1999, 91.)
Palvelut ja avut opiskeluun
Jos nuoren ammatinvalinta ja
työllistyminen ovat selkeästi heikentyneet vamman tai sairauden myötä, voi hän
saada Kelan kautta ammatillista kuntoutusta. Ammatillinen kuntoutus voi
sisältää opiskeluun tarkoitettuja kalliita apuvälineitä, koulutuskokeiluja tai
Kelan tukeman ammatillisen koulutuksen. Kuntoutus edellyttää yleensä
kuntoutussuunnitelman laatimista. 16–19 -vuotiaat vammaiset tai vajaakuntoiset
nuoret voivat saada nuoren kuntoutusrahaa. Sen tavoitteena on varmistaa nuoren
ammatillisen koulutuksen käynnistyminen ja toteutuminen. Tuen saaminen edellyttää,
että nuoren työkyky tai mahdollisuudet valita ammatti ovat vamman tai sairauden
vuoksi heikentyneet. Rahaa voi saada myös myöhemmällä iällä aloitettuihin
opintoihin, jos nuori on pitänyt välivuotta. Jos näkövammainen opiskelija ei
saa muita tukia, on hän oikeutettu saamaan opintotukea. Matkoihin kotoa
oppilaitokseen on mahdollista saada taksikyyti vammaispalvelujen kautta, jos ei
pysty käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Myös liikkumistaidonohjausta matkan
itsenäisen kulkemisen opetteluun on mahdollista saada (Takala ym. 2006, 216-219.)
Opiskeluun tarvittavaa
materiaalia ei tarvitse tuottaa itse. Näkövammaisten kirjasto Celia myy,
tuottaa, lainaa ja välittää äänikirjoja, pistekirjoja ja elektronisessa
muodossa olevia kirjoja sekä muuta erityisaineistoa. Asiakkaaksi liittymiseen
tarvitaan todistus näkövammaisuudesta. Myös näkövammaisten keskusliitto tuottaa
näkövammaisille saavutettavassa muodossa olevia aineistoja kuten sanoma- ja
aikakauslehtiä. Näkövammaisten keskusliitolla on myös vapaaehtoislukupalvelu,
jonka kautta voi saada äänitetyksi itselleen tärkeää materiaalia kuten kirjoja
ja käyttöohjeita. Lisäksi näkövammaisten keskusliiton kautta on saatavilla
neuvoja koulutukseen, opiskeluun ja työllistymiseen liittyvissä asioissa. Monilla näkövammaisilla on käytössään
henkilökohtainen avustaja ja hän onkin korvaamaton apu oppimateriaalin
hankinnassa ja muokkaamisessa (Takala ym. 2006,218-220.)
Uusinta teknologiaa
Teknologian kehitys tuottaa
apuvälineitä erityisryhmien opiskeluun ja työllistymiseen. Mikko Kotsalo Hamkin älykkäistä palveluista
kävi esittelemässä meille i-beacons laitteita. Laitteet on suunniteltu
auttamaan liikkumista isoissa julkisissa tiloissa. Laite kiinnitetään tilan
seinään ja bluetooth yhteyden avulla jokainen voi saada laitteen antamat ohjeet
tilassa liikkumiseen omaan puhelimeen. Esimerkiksi ostoskeskuksessa i-beaconin
avulla voi löytää oikeaan liikkeeseen tai tavaratalossa oikealle osastolle.
Oppilaitoksessa laite neuvoo oikeaan luokkaan.
Lisätietoa löydät esimerkiksi seuraavista osoitteista:
Video näkövammaisen Arjesta
Miikan päivä on lyhytdokumentti vantaalaisen Miika Honkasen arjesta. Miikalla on näkövamma. Liikunnanohjaajaksi opiskeleva Miika pelaa maalipalloa maajoukkuetasolla. Rakennetussa ympäristössä tärkeintä ovat kontrastit. Avustaja, apuvälineet ja tietotekniikka ovat sujuvan arjen avaimia kodissa, opiskelussa ja harrastuksissa.
https://www.youtube.com/watch?v=OivV73rZU4E
Lähteet
Hanna-Sofia Poussu-Olli, Leena
Keto. 1999. Näkövammaisuus. Perustietoa näkövammaisuudesta, näkövammaisten
opetuksesta ja koulutuksesta. Turku. Painosalama oy.
Marjatta Takala, Elina
Kontu. 2006. Näkökulmia näkövammaisten opetukseen. Juva. PS-Kustannus.
Näkövammaisten keskusliitto
luettu 8.615
luettu 12.6.15
Wikipedia: Näkövamma
http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4k%C3%B6vamma
luettu 8.6.15
Wikipedia: Näkövammaisten
ammattikoulu
Hyviä linkkejä
Näkövammaisten keskusliitto
Terveyskirjasto
Suomen jncl perheiden
tukiyhdistys
Paljon löytyi tietoa, oikein laadukas infopaketti. Tässä yhden minulle tutun opiskelijan youtube-pätkä, jossa hän kertoo arjestaan ja opiskelusta amk:ssa näkövammaisena. https://www.youtube.com/watch?v=OivV73rZU4E Kannattaa katsoa.
VastaaPoista