KUULOVAMMAISUUS

KUULOVAMMAISUUS

Kuulon avulla hahmotetaan äänen kestoa, painotusta ja sävelkulkua. Niiden lisäksi äänteet, sanat ja kielen rakenteet kuuluvat keskeisenä osana kuuloon. Kieltä tarvitaan ajatteluun, viestintään ja oppimiseen. Kuulemiseen vaaditaan sisäkorvan ja keskushermostojärjestelmän kehittymistä sikiövaiheessa. Kehitystä tapahtuu myös syntymän jälkeen kuuloradan hermostollisen kypsymisen myötä. Kuulon kypsymisiässä tapahtuvat kuulemisen vaikeudet heikkoudet heijastuvat kielen kehitykseen, kielen käyttämiseen puheessa, lukemiseen, kirjoittamiseen ja viestintään. Myös kuulonalennuksen pitkittyminen voi vaikuttaa kielelliseen kehitykseen. Mikäli varhaisessa kielenkehityksessä tapahtuu kuulovamman aiheuttamaa hidastumista, vaikuttaa se kielellisten taitojen heikkouteen kouluiässä samanikäisiin verrattuna. (Kuuloliitto 2015)

Lapsen kielellinen kehitys tapahtuu vaiheittain. Ensimmäiset äänet kuullaan kohdussa. Vastasyntyneen ääntely on itkua tai hänen tilaansa liittyvää.  Lisäksi lapsi reagoi erilaisiin ääniin. Puolen vuoden iässä lapsi seuraa puhetta kääntämällä katseensa puheen äänen suuntaan. Vähitellen lapsi alkaa itse tuottaa ääntelyä jokeltelun avulla. Sen viivästyminen voi olla merkki kuulovammaisuudesta. Toisaalta lapsen kehitys on yksilöllinen, jonka johdosta vanhemmat eivät välttämättä huomaa kielen viivästymistä. (Korpilahti, P: 2005, 10–21)

Pääsääntöisesti kuuloviat havaitaan lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana kuulonseulontalaitteilla.  Tämän rinnalle on tullut myös ABR-mittaus, joka selvittää aivorunkonherätevastinetta. Kuulotutkimus antaa kuvan ihmisen kuulokäyrästä l. audiogrammista.  Sen asteikkona käytetään desibeliä, jossa 0 dB ilmaisee äänenvoimakkuutta, joka on normaalikuuloisen kuultavissa. Jälkimmäinen ilmaisee kuulokynnystä. Pääsääntöisesti se mitataan 125-8000Hz. Tästä luvusta saadaan selville puhealueen kuulokynnys, joka muodostuu eri taajuuksien keskiarvosta otettuna paremmin kuulevasta korvasta.  10–20 dB on normaalikuuloisuuden raja. (Kuuloliitto 2015)  

Sorri (2000) kertoo kuulovammaisten määrän olevan reilut 700 000. Kuntoutusta heistä tarvitsee hieman alle 300 00. Vuosittain syntyy reilut 50 vaikeasti tai erittäin vaikeasti kuulovammaista lasta (Takala, M. 2005, 25). Useimmiten monivammaisilla ilmenee yhtä tai useampaa lisävammaa, kuten näkö- ja kuulovamma (Kaski ym. 2012, 129). Varhaisen diagnoosin saaminen auttaa kuntoutuksen aloittamista ja madaltaa kommunikointivaikeuksia (Kuultoliitto 2015).

ERILAISET KUULOVAMMAT

Kuulovammaisuus merkitsee kuuloalentumista, joka voi olla asteeltaan lievästä kuulonvammaisuudesta kuurouteen. Huonokuuloisuuden vaikeusasteita on neljä. (Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. toim. 2012, 129) Jaottelu perustuu EU:n asiantuntijaryhmän tekemään jaotteluun (Takala, M. 2005, 28). Siinä jokainen äänen voimakkuuden aste (dB) kertoo kuulovamman asteesta.  Lievästä kuulovammasta puhutan silloin, kun kuulon alentuma on 15–30 dB.  Vaikeudet ilmenevät puheenkehityksessä. Keskivaikea kuulovamma ajoittuu 40–70 dB välille.  Vaikeus näkyy puheen ymmärtämisen vaikeutena, joka on seurausta sanavaraston suppeudesta ja puutteellisesta kieliopista. (Kaski ym. 2012, 129) Vaikeuden omaava käyttää kommunikoinnin välineenä kuulokojetta ja huuliolukua (Kuuloliito 2015).  Vaikea kuulovamma 70–95 dB näkyy virheellisinä vokaaleina ja puheen nenä-äänisyytenä. Myös puheenkehityksen viivästyminen on runsasta. Kommunikoinnin avuksi tarvitaan huuliolukua ja viittomia. (Kaski ym. 2012,129)

Erittäin vaikea kuulovaurio on kyseessä silloin, kun yli 90 dB ylittyy.  Kommunikointi tapahtuu näön varalla. Tarvitaan kuntoutusta, jotta voidaan hallita vaikeutta tuottavia äänitä, puheen sävelkorkeutta, äänteiden kestoa ja painostusta. Hyötyy viittomakielen ja viittomista puheen ohella. (Kaski ym. 2012, 128–130) Nykyään sisäkorvaistute on 80 % niistä, joilla vaikea kehitysvamma tai ovat olleet syntymästä saakka kuuroja. (Kuuloliitto 2015)

Erilaisia kuulovammoja syntyy kuulon, kuuluhermon ja keskushermoston sairauksien ja vammojen myötä. Näitä ovat konduktiivinen ja sensoneuraalinen, sekatyyppinen ja sentraalinen kuulovika. Ensimmäinen on seurausta korvakäytävän epämuodostumisesta, jonka seurauksena ääni ei johdu sisäkorvaan. Sensoneuraalisessa sisäkorvan simpukan aistinsolu ei välitä aivoihin, mitä ihminen on kuullut. Sekatyyppi on näiden kahden yhdistelmä. Sensoneuraalinen vika on keskushermostossa. Vika ei ilmene kuulontutkimuksessa, vaan puheen ymmärtämisessä. Näiden ohella huonokuuloisuus lisääntyy eri- ikäisten keskuudessa. Nuorten kohdalla lisääviä tekijöitä ovat mp3-soittimet ja discot. Aikuisten kohdalla ikääntyminen lisää määrää. (Kuuloliitto 2015)

HOITO JA KUNTOUTUS

Lapsen vanhemmille kuulovammaisuuden varmistuminen tietää erilaisten tunnetilojen läpikäymistä aina surusta vihaan ja sen kautta lapsen hyväksymiseen.  (Virpiranta-Salo, M. 2005, 220).  Niiden lisäksi vanhemmat joutuvat perehtymään eri tahojen antamaan tukeen ja palveluun, sillä kuulovammaisen lapsen ja nuoren kuntouttaminen toteutuu useamman lain yhteistuloksena.

Näitä ovat hoitotuki, korotettu hoitotuki, vammaistuki, vammaispalvelulaki, palvelusuunnitelma, tulkkipalvelu jne.  Kuulovammaisen lapsen, hoito, seuranta ja kuntoutus kuuluvat erikoissairaanhoidolle, jonka käytännön toteutuksesta vastaa kuntoutusohjaaja. Hänen tehtäviinsä kuuluu niin lapsesta, nuoresta ja hänen perheestä huolehtimien sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. (Kurki, A. 225–232.)

Muutenkin kuulovammaisen sosiaaliturvan käytännön toteutus tapahtuu useamman eri toimijan yhteistuloksena, joka jakaantuu terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja Kelan kesken. Terveydenhuollon tehtävän on kuntoutussuunnitelman laatiminen, joka toimii myös Kelan kuntoutuksen perustana. Kuntoutussuunnitelmasta käytännössä vastaava kuntoutusohjaaja Palvelusuunnitelman laadinnasta tekee sosiaalitoimi. Sitä tarvitaan vammaispalvelua varten. Hojks puolestaan tehdään päivähoidossa ja koulussa. (Kurki, A. 2005, 225)

Varhaisen diagnoosin saaminen auttaa kuntoutuksen aloittamista ja madaltaa kommunikointivaikeuksia (Kuultoliitto ry a). Toisaalta pienen lapsen kuulovamman määrittäminen voi olla hankalaa.  Tämän vuoksi varhainen arvio tarkentuu lapsen vanhetessa.  Myös kuuluvamman aste vaikuttaa siihen millaista kuntoutus on. Lievän kuulovamman omaava hyötyy puhumisesta. Vaikeamman kuuluvamman kohdalla vanhemmat joutuvat pohtimaan viittomakielen opiskelua tai mahdollisen korvaistutteen laittamista. Kuuron lapsen kohdalla kyseeseen tulee useamman aistin käyttäminen samanaikaisesti vahvistamaan vuorovaikutusta. Varhain opittu viittomakielen lisää lapsen kielitaitoa ja tietoisuutta maailmasta.  (Takala, M. 2005, 21–42.) 

Puheen ja kommunikoinnin kehityksen hitautta ja vaikeutta voidaan helpottaa sanojen, kuvien ja viittomien avulla. Niiden avulla signaalit muuttuvat symboleiksi.  Varhaisessa vaiheessa käytetään ACC-menetelmiä puheen kehitystä tukemaan. Ilmeet, eleet, ääntely ja toiminta ovat menetelmän mahdollistajia.  Lisäksi menetelmän avulla pyritään tunteiden tunnistamiseen ja niiden ilmaisemiseen.  Varhaisessa vaiheessa korostuu ns. babytalk – puhe, jossa ylikorostetaan puhetta ja ilmeitä. Puhe on rytmiltään hidasta ja painotuksen selkeyteen panostavaa. Puheen käyttäminen edellyttää malttia odottaa lapsen ilmaisuyrityksiä. Menetelmän käyttö edellyttää joustavaa yhteistyötä puheterapeutin ja foniatrin kanssa. (Kaski, M. ym. 2012, 178–179.) 

Viittomakieli on kuurojen kieli, jossa yhdistyy käden liike, ilmeet, eleet ja sana. Viittoaminen edellyttää katsekontaktia sitä käyttävien välillä.  Myös viittomakieleen lukeutuvia sormiaakkosia käytetään esim. vaikean sanan kohdalla.   Viitotussa suomessa käytetään viittomakielen viittomia ja puhetta samanaikaisesti, jotta voidaan kommunikoida toisten kanssa.  Tukiviittomia hyödynnetään siten, että lauseen keskeisiä sanoja viitotaan, jotta huonokuuloinen ymmärtäisi puhetta. (Takala, M. 2005. 31- 35) Huuliolukemisessa huulitaelukija puolestaan seuraa puhujan huulia, kieltä, hampaita ja leuan tekemiä liikkeitä. Ne yhdessä lisäävät kykyä ymmärtää puhetta. Huulioluku sopii parhaiten kahdenkeskiseen viestintään. Se vaatii käyttäjältä harjoittelua ja visuaalista hahmottamista. (Kuuloliitto 2015)

APUVÄLINEET KOMMUNIKOINNIN TUKENA

ERILAISET KUULOKOJEET

Kuntoutussairaala vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta apuvälihuollon avulla. Sen tehtävänä on määrittää apuvälineiden tarve ja vastata niiden sovittamisesta, luovuttamisesta, opettamisesta ja huoltamisesta. (Kurki, A. 2005, 225) Tekniset apuvälineet toimivat kommunikoinnin tukena. Näitä ovat kuulokojeet, sisäkorvaistute ja kuulokojeella kuuntelu. Apuvälineet ovat kuulovammaisille ilmaisia, jos niitä käytettään lääkinnällisenä kuntoutuksen välineinä.  Kuulokojeen tehtävänä on äänen vahvistaminen. (Kurki, ym. 2005, 43.)

Kuulokojeen muita hyötyjä ovat vuorovaikutuksen parantuminen, asioiden hoitaminen itsenäisesti ja tiedonsaannin lisääntyminen (Kuuloliitto 2015).  Kuulokojeen valinnassa painottuvat yksilöllinen sopivuus, vamman laatu, ja tarvittava vahvistuksen määrä ja äänialue. (Kurki ym. 2005, 43) Samoin taustalla vaikuttavat henkilön kyvykkyys kuulokojeen käsittelyyn ja hoitamiseen. (Kuuloliitto 2015)

Malliltaan kuulokoje voi olla korvantauskoje, korvakäytäväkoje, luuhun kiinnitettävä kuulokoje tai sisäkorvaistute. Näistä ensimmäinen kuulokoje on yleisin.  Kuulokoje valmistetaan jokaiselle oman korvakäytävän mallin mukaisesti.  Nimensä mukaisesti korvakappale tulee korvan sisään ja kojeosa puolestaan korvan taakse.  Ääni johdetaan niiden avulla korvaan. Korvakäytäväkoje on kuulokoje, joka laitetaan korvakäytävään. myös se on valmistettu yksilöllisesti korvan mallin mukaan. Laitteen käyttö edellyttää sorminäppäryyttä ja riittävää näkökykyä.  Luuhun kiinnitettävää kuulokojetta käyttävät huonokuuloiset, jotka eivät voi käyttää kuulokojetta esim. korvien epämuodostumien vuoksi. (Kurki ym. 2005, 43)

SISÄKORVAISTUTE

Sisäkorvaistute käytetään apuvälineenä syntymäkuuron, myöhemmin kuuroutuneen tai vaikeasti kehitysvammaisen kohdalla.  Lisäksi heidän kohdalla on todettu kuulokojeen antaman avun riittämättömyys.  Sisäkorvaistutetta on alettu käyttää Suomessa 1990-luvun puoli välistä lähtien.  Sen on saanut runsaat tuhat ihmistä.Syntymäkuuro lapsi saa istutteen ennen toista ikävuotta. Kuuroutunut lapsi saa sen opittua puhumaan tai kuulovamman vaikeutumisen myötä. Lisäksi istutteen saajalta edellytetään terveyttä ja aktiivisuutta istutteen käyttämisen suhteen. Istute laitetaan sairaalassa, sillä osa sen osista tulee korvan sisäpuolelle.  Käytännössä istutteen laittaminen merkitsee sähköisen signaalin siirtämistä suoraan kuulohermoon ja aivoihin. Apuvälineen avulla äänteiden ja puheen kuuluminen helpottaa, muttei palauta kuuloa normaaliksi. Apuvälineen antama hyöty on yksilöllinen, siksi käytetään apuna huuliolukua, kirjoitustulkkausta, viitottua puhetta tai viittomakieltä. (Kuuloliitto 2015)

MUITA APUVÄLINEITÄ

Arjen sujumiseen tarvitaan myös muita apuvälineitä.  Yksi niistä on herätyskello, joka herättää kuulovammaisen tärinän avulla.  Television ja radion seuraaminen helpottuu pienoisinduktiosilmukanavulla. (Kurki. A. 2005, 226.)   Myös matkapuhelimiin on saatavissa niitä. Lisäksi televisio- ja radiolaki velvoittavat tv-kanavia tekstittämän ohjelmansa.  Näiden lisäksi opiskeluun, työssä käymiseen ja asiointiin on saatavilla tulkkauspalvelua. Tulkkauspalvelu kuuluu Kelan maksamien palveluiden pariin. (Kuuloliitto ry b)

Myös puheterapia on yksi kuntouttamisen muoto. Sen ohella käytetään paremmin toimivia aisteja – kosketus, haju ja maku- aistitoimintojen kehityksen tukemiseen. Eri aistien avulla mahdollistetaan ympäristöön ja ihmisiin tutustuminen. Myös erilaiset liikkeet ja laitteiden värähtely lisäävät tietoisuutta ympäristöstä.  (Kaski, M. ym. 2012, 131,176)

Kuulovammaisen lapsen kehitystä tuetaan monin eri tavoin. Motoriikan kehittämisessä hyödynnetään lapsen herkkyyskausia. Vastaavasti motoriikan tukemisella pyritään uusien kokemusten saamiseen ympäristöstä, havaintojen lisäämiseen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Keskeistä on myös oman kehon hahmottaminen, jossa pauna käytetään lauluja, leikkejä ja kehon osia. (Kaski, M. 2012, 181–182.)

Sosiaalisten ja psyykkisten kehityksen tukeminen tapahtuu käytännön vuorovaikutuksen turvin.  Vastaavasti fyysinen ympäristön ja ihmissuhteiden pysyvyydellä pyritään perusluottamuksen vahvistumiseen. Myös omatoimisuutta opetetaan (Kaski, M. 2012, 185–188.)  Toiminnallisissa menetelmissä käytetään leikkiä kokonaiskuntoutuksen välineenä, jolla pyritään sosiaalisten, tiedollisten, motorististen ja aistitoimintojen kehittymiseen. Toisaalta ihmisen elämänkaaressa – nuoruus, aikuisuus, vanhuus -tapahtuvat muutokset tuovat kukin oman lisänsä. Tällöin vaiheeseen kuuluvia tarpeita on ratkaistava yksilöä kuunnellen ja kunnioittaen. ( Kaski, M. 2012, 202–210-)

www.kl-support.fi

 KUULOVAMMAISEN TUEN TARVE OPPIMISESSA

Ennen kouluun menemistä lapselle tehdään kouluvalmiusselvitys sairaalassa. Se sisältää tiedon lapsen kuulokyvystä, kielellisestä ja kommunikoinnin tasosta.  Selvityksen perusteella kuntoutusryhmä suosittaa lapselle koulumuotona yleisopetukseen integroitua opetusta tai erityiskoulua. Perusopetuslaissa ja – asetuksessa määritellään, että peruskoulun kasvatus ja opetus järjestetään huomioiden oppilaan ikäkausi ja edellytykset opetukseen. Lisäksi laissa sanotaan koulunkäynnin tapahtuvan joko lähikoulussa tai muussa soveltuvassa paikassa.  Lisäksi koulunkäynnin sujumista helpottaa opettajien kuntouttajilta saatu tieto. Tieto edellyttää vanhempien lupaa. (Peruskoululaki 1998; peruskouluasetus 1998)

Kuulovammaisen lapsen koulunkäynnin aloittaminen voi tapahtua kolmella eri tavalla: koulunkäynnin lykkääminen, peruskoulun aloittaminen tai pidennetty oppivelvollisuus. Näistä ensimmäinen merkitsee koulukäynnin lykkäämistä vuodella, jolloin lapsi käy ns. nollaluokkaa vuoden verran ja siirtyy sen jälkeen peruskouluun. koulun aloittaminen muiden kanssa. Peruskoulun aloittaminen merkitsee koulunkäynnin aloittamista muiden kanssa. Kolmantena vaihtoehtona on pidennetty 11-vuotinen oppivelvollisuus, niiden kohdalla, jotka eivät pysty saavuttamaan perusopetukseen tavoitteita yhdeksässä vuodessa.Pidennetty oppivelvollisuus edellyttää päätöstä sen suorittamisesta pidennetysti. Samanaikaisesti on tehtävä päätös erityslopetukseen ottamisesta. Tällöin lapsen koulu alkaa kuusivuotiaana. Yhtäältä laki määrittelee erityisopetuksen ryhmäkooksi 20 lasta. Jokaiselle oppilaalle laaditaan hojks, jota täydentää toiminta- ja kuntoutussuunnitelma ja hops. (Perusopetuslaki 1998)

Peruskoulun jälkeen opiskelijalla on mahdollisuus jatkaa opintojaan. Ammatillista koulutusta kuulovammaiselle nuorelle on tarjolla ammatillisessa oppilaitoksessa, yhdessä muiden kanssa, erityislinjoilla tai erityisryhmissä. ammatillista erityslopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa. Näiden lisäksi tarjolla on oppisopimuskoulutusta. (Kaski, M. ym. 2012, 173)

Laki mahdollistaa erityisopetuksen antamisen oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuosi. Sen tavoitteena on, että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa tutkinto.  Erityisopetuksen toteuttamista varten vaaditaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma l. hojks. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998)

Asiakirjan sisältö koostuu seuraavista kohdista: suoritettava tutkinto, opiskelijan henkilökohtainen opetussuunnitelma (hops) opetus- ja opiskelijahuollonpalvelut, muut palvelu- ja tukitoimet ja perustelut erityisopetuksen saamiselle. (Asetus ammatillisesta koulutuksesta 1998) Lisäksi oppilasta ja hänen huoltajaansa on kuultava ennen kuin asioista päätetään ja vahvistetaan henkilökohtaisen opetuksen suunnitelma. Se päivitetään vuosittain. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998) Erityisopetus mahdollistaa myös opiskelijan opintojen mukauttamiseen. Käytännössä se merkitsee ammattitaitovaatimusten, osaamistavoitteiden ja osaamisen arvioinnin mukauttamista.  Yhtälailla se huomioi opiskelijat omat tavoitteet ja valmiudet. (Asetus ammatillisesta koulutuksesta 1998)

Käytännössä opetus toteutetaan samoissa oppimisympäristöissä muiden opiskelijoiden kanssa.  Niiden ohella käytetään tuki-, oppilashuolto-, ja kuntoutuspalveluita. Opiskelijan yksilöllinen tarve määrittelee palveluiden tarvetta.  Oppilaan monipuolinen tukeminen koko opiskelun ajan on tärkeää. Yhtä tärkeää on yhteistyön tekeminen kodin ja koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa on osa opiskelijan tukitoimia. Tukitoimiin sisältyy myös siirtymävaiheisiin liittyvän tuen ja ohjauksen. Lisäksi laki määrittelee opiskelijan oikeuden saada henkilökohtaista opintojen ohjausta. Vastaavasti ammatillisella oppilaitoksella on mahdollisuus saada korotusta valtiolta erityisoppilaista. Saannin ehtona on HOJKS:n laadinta. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998)

KOULUSSA ARJESSA HUOMIOITAVA

Kuulovammaisen koulunkäynnin arkeen vaikuttavat monet tekijät yhdessä. Yksi keskeisimmistä on suhtautumisen kuulovammaiseen avoimesti ja myönteisesti niin oppilaiden ja opettajien toimesta. Tähän voidaan päästä asianmukaisen tiedon saamisella kuulovammaisuudesta.  (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998) Yhtäältä opettajalla on hyvä olla riittävästi aikaa tutustua oppilaaseen ja siihen millainen yksilö hän määritelmistä huolimatta. Tämä voidaan saavuttaa koko kouluyhteisön tuella ja ymmärryksellä. (Kärkkäinen, P. 2005, 195–196.)

Opetustilajärjestelyssä on kiinnitettävä meluun liittyvien tekijöiden huomioimiseen, kuten luokan sijainti ja tilan akustiikka. Sitä voidaan vähentää akustiikkalevyjen, huopapehmusteiden ja ääntä eristävän oven avulla. Koulutyön tekemistä voidaan sujuvoittaa myös sillä, että kuulokojetta käytetään säännöllisesti ja siihen löytyy varapatterit. Silmukka tai FM-laite parantaa työskentelyä. Valaistuksen kohdalla on huomioitava riittävä yleisvalaistus ja tauluvalaistus.  Toisaalta luokkatilaa ei saa pimentää täydellisesti diaesityksen aikana, sillä kuulovammaisen tulee nähdä esittäjän kasvot. (Kuulohuoltoliitto ry a)

Kuulovammaisen paras istumapaikka luokassa on ikkunan vieressä toisella tai kolmannella rivillä, jolloin opettajan kasvoihin tuleva valo on hänen takanaan.  Pyörivä työtuoli mahdollistaa huulioluvun. Vastaavasti luokassa käytettävän puheen tulee olla selkeää ja kuuluvaa. Myös puheen vuorotteluun on kiinnitettävä huomiota. Puhujan on puolestaan huomioitava, ettei käännä selkäänsä tai puhua käsi suun edessä. Ryhmätyöskentelyssä ryhmän koko tulee olla pieni. (Kuulohuoltoliitto ry a)

Kuulovammaisen opiskelijan on hyvä saada materiaali etukäteen käyttöönsä. Oppitunteja on hyvä havainnollistaa ja visualisoida. Mikäli oppituntien aikana kirjoitetaan asioita muistiin, on siihen varatta riittävästi aikaa.  (Kuulohuoltoliitto ry a) Vastaavasti oppimisen ja osaamisen arviointia on annettava monipuolisesti ja riittävästi. Osaamisen arvioinnin perusteena on sen vertaaminen opiskelijan itsensä asettamiin tavoitteisiin. Opiskelija-arvioinnin keskiössä on opiskelijan kannustaminen ja ohjaaminen ja hänen edellytystensä kehittäminen itsearvioinnin suuntaan. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998)

MONIAMMATILLINEN TYÖ

Käytännössä erityisopettaja vastaa henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevasta suunnitelmasta yhteistyössä opettajan ja opiskelijan kansa Hänelle myös saa opiskelijan tiedot edellisestä oppilaitoksesta. (Virtanen, P. 2005, 53) Lain mukaan opetuksen ja ohjauksen erityistä tukea tarvitsevan kohdalla on kytkettävä hänen henkilökohtaisiin tavoitteisin ja valmiuteen. Tämä edellyttää yhteistyötä eri tahojen kanssa.Tämä koskee niin opinto-ohjausta, avustajia, opiskeluhuoltoa ja erityisiä apuvälineitä. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998) Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtäviin kuuluu työhön ja itsenäiseen elämän valmentaminen.  (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998)

Yksi kuulovammaisen oppilaan koulunkäynnin mahdollistajista on tulkki. Tulkin saamisen edellytys on, että tulkkaus mahdollistaa kuulovammaiselle itsensä ilmaisemisen. Toinen vaatimus on ymmärrettävän kommunikaatiomenetelmän käyttö – viittomakieli, viitottu puhe, puhetulkkaus, kirjoitustulkkaus tai muu ymmärrettävissä oleva menetelmä.  Tulkin palvelut ovat ilmaisia. (Kaski. M. ym. 2012, 299.)

Nuoren kokemusasiantuntijan puheenvuoro (N.N)

Miten opettaja toisella asteella voi parhaiten auttaa kuulovammaista opiskelussa?

Opiskelija saa tarvittaessaan luentorungon etukäteen ja muistiinpanot jälkikäteen. Muistiinpanojen kirjoittaminen auttaa paljon.

Opettaja puhuu selkeästi. Tulkki sijoittuu usein luokan eteen opettajan lähelle.

Helpompi keskittyä opetukseen ja tulkkaukseen kun saa materiaalin etukäteen tutustuttavaksi.

Mitä apuvälineitä voisi käyttää tunneilla?

Kuuro opiskelija käyttää yleensä äidinkieltään viittomakieltä ja osallistuu opetukseen viittomakielen tulkkauksen välityksellä.

Huulilta lukeminen on joskus vaikeaa saada selvää. Koskettaminen on kuuroille tärkeää myös huomion kiinnittämisessä.

Huonokuuloinen opiskelija kommunikoi yleensä puheella ja käyttää kuulemisessaan apuvälineenä kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta.

Huonokuuloinen ei pysty erottamaan puheiden lauseista sanoja ja sanoista saaminen on melko vaikeaa saada selvää.

Visuaalista materiaalia on hyvä käyttää oppimisen tukena, esim. tekstiä, kuvia ja videoita, jos ei ole tekstitystä, niin tulkki tulkkaa mitä videossa puhutaan.

Mitä mieltä paritöistä/ryhmätöistä?

Pari-ja ryhmätyöskentelylle tulee järjestää rauhallinen tila.

Miten saada parhaiten muu ryhmä ymmärtämään toisen vaikeutta?

Kuurolla on vaikeuksia suomen kielessä, tekee joskus tai paljon virheitä kirjoituksessa ja ei tiedä joskus sanoja.

Tulkkia luullaan usein henkilökohtaiseksi avustajaksi, sitä hän ei ole, hän vain kääntää kielestä toiseen.

Olisiko opettajan hyvä osaa viittomia?

Opettajan olisi hyvä tietää muutamia viittomia. Esim. Kiitos (osaat), hyvää huomenta,.. Teimme tulkin välityksellä ja kirjoitimme välillä paperilla. Välillä tekstiviestein, ettei ollut paperia.

Mitä mieltä kuurojen parissa ollaan sisäkorvaistutteesta?

Olen nuorena käyttänyt kuulolaitetta. Niillä laitteilla äänet kuului hyvin, mutta tuli joskus päänsärky, joten en käytä kuulolaitteita. Kuulolaitteita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Käytin/kokeilin kuulolaitteita silloin, kun olin kesäteatterissa. Kaverini sanoi, että minun kuulolaitteesta kuului kauheaa ääntä ja sanoi, että ota se pois korvasta. Kun kuulokoje meni vanhaksi.

Sairaalan kuuloyksikössä katsotaan tarkistusten yhteydessä, onko vanha koje vielä säädettävissä vai tarvitseeko toisenlaisen kojeen. Joiden mielestä ei koe kuulolaitteita hyödyllisiksi ja jotkut ei käytä molemmissa korvissa kuulolaitetta, vaikka suositellaan molempiin korviin.

Implantti ei auta, jos on täysin kuuro tai kuulohermo ei toimi kunnolla.

Eräs tyttö kysyi minulta, että miten kuurot heräävät kun eivät kuule herätyskelloa?

Herätyskello herättää täristimellä, joka asetetaan tyynyn alle.

Tulkki kokemusasiatuntijana (M.M)

Millaista tulkin ja opettajan välinen yhteistyö tulee olla, jotta se
parhaiten palvelee opiskelijaa?
 Miten opettaja huomioi opiskelijan oppituntien aikana
 Huomioitavia asioita; Oppituntien materiaali tai ylimääräinen oppikirja on hyvä antaa opiskelutulkin käyttöön, jotta hän voi tutustua etukäteen opetettavaan aiheeseen ja sen terminologiaan ja viittomistoon. Kaikki valmistautuminen tekee tulkkauksesta sujuvampaa. Sen lisäksi tulkin on hyvä saada etukäteen lukujärjestys ja opiskelijoiden nimilista sekä tietoa koulun käytännöistä; taukotilasta, säilytystilasta (tulkin tavarat ja postilaatikko), sähköpostitunnukset, työpaikkaruokailut ja työturvallisuusasiat. Yleensä nämä asiat tulevat tutuiksi samaan aikaan kuin opiskelijallakin.
aineen.
 
Opiskelijan työssäoppiminen

Yhteistyön tulee olla avointa ja luottamuksellista. Vaikka opiskelutulkki tuleekin taloon ulkopuolelta, niin hänen tulisi voida jollakin tavalla olla osa työyhteisöä. Tärkeä merkitys on juuri kuuron opiskelijan omalla luokanvalvojalla, että yhteistyö hänen kanssaan ja tarvittaessa muidenkin oppiaineiden opettajien kanssa, olisi mahdollisimman luontevaa. Helposti opiskelutulkki viettää ajat kuuron opiskelijan kanssa, mutta jos olisi sellainen taukotila, missä tulkki voisi viettää aikaa myös opettajien kanssa. Opiskelutulkki ei kuitenkaan ole opettajan ja oppilaan välillä viestinviejä, vaan opettaja kohtaa opiskelijan aina henkilökohtaisesti, jolloin tulkki on paikalla tulkkaamassa. 

Opiskelutulkki voi käyttää ns. asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustella vapaasti opettajien kanssa tulkkaukseen, kieleen ja kommunikaatioon sekä kuurojen kulttuuriin liittyvistä asioista välituntien aikana. Itse opiskeluun liittyvät asiat opettaja keskustelee aina opiskelijan kanssa ”kahden”, tulkin välityksellä. Opiskelutulkin tulee olla ”puolueeton”. Luottamuksellisille suhteille on tärkeää, että kuuro ei koe tulkin olevan niin hyvää pataa opettajien kanssa, että hänen asioistaan keskusteltaisiin selkänsä takana, ja että opettajat eivät kokisi tulkin olevan yhtä kuuron kanssa.  

Kun opiskelija aloittaa opinnot, mitä silloin on hyvä tehdä? Kun lukuvuosi alkaa, niin tulkki voi tulla opettajanhuoneeseen esittäytymään ja kertomaan, kuka hän on ja mitä opiskelutulkkaus on. Vähintäänkin esittely tulee tehdä etukäteen kuuron luokanvalvojalle ja koulun rehtorille, joka voi viedä viestiä eteenpäin. 

Opiskelutulkkaus ei ole opiskelijan avustamista tai ohjaamista. Tulkin tehtäviin kuuluu aina tulkata oppituntien aikana kaikki kuulemansa asiat, ei lisätä, eikä poistaa mitään välitettävästä sanomasta. Jos ihmiset puhuvat yhtä aikaa, niin silloin osa asioista jää tulkkaamatta ja tulkki ”käyttää valtaa” siinä, mitä tulkkaa… kenties kovaäänisintä tai lähinnä olevaa tai luokan mukavinta opiskelijaa. Opettajan ääni menee aina opiskelijoiden äänten edelle, jos opettaja sanoo jotain, niin se tulkataan ensin ja sen jälkeen opiskelijat. 

Opiskelutulkkauksesta olisi hyvä järjestää ”tietoisku” myös kuuron opiskelijan luokkatovereille, jotta pelko viittomakielistä ja hänen tulkkejaan kohtaan hälvenisi. Tulkinkäyttöön tulee harjaantua ja oppia puhumaan porukassa vuorotellen. Tulisi olla niin kuin tulkkia ei olisikaan, ja puhuttelemaan kuuroa sinä – muodossa. Opiskelijoiden tulee myös luottaa tulkkiin, joka ei ole luokan järjestyksenvalvoja tai opettajan ”kätyri” ;).

Ennen kuin opettaja puhuu kuurolle, niin hänen huomionsa on kiinnitettävä, joko kättä huiskuttamalla tai olkapäälle kevyesti koskettamalla. Opettajan tulee aina katsoa kuuroa, eikä tulkkia, vaikka kuuro joutuukin katsomaan tulkin suuntaan. Aluksi voi tuntua oudolta puhua kuuron suuntaan, koska hän joutuu katsomaan tulkkia, mutta näin on kuitenkin sosiaalisesti soveliasta käyttäytyä.

Opettaja ja oppilaat saavat puhua aivan normaalilla puhevauhdilla, mutta päällekkäistä puhetta tulee oppituntien aikana välttää. Tulkkaus tulee pienellä viiveellä, joten jos opettaja näyttää jonkin kuvan, niin hänen on hyvä olla hetki hiljaa, niin että kuuro ehtii katsoa sen, jonka jälkeen katsoo taas tulkin viittomista. Jos opettaja kysyy jotain luokalta, niin hän voi odottaa hetkisen, että tulkki ehtii tulkata kysymyksen kuurolle, ja vasta sen jälkeen antaa puheenvuoron jollekin opiskelijalle.

Miten opettaja varmistaa, että opiskelija on ymmärtänyt opiskeltavan

On hyvä tarkistaa aika-ajoin kuurolta, onko hän ymmärtänyt asian? Tai onko hänellä jotain kysyttävää asiaan liittyen? Sillä kyllähän asian voi ymmärtää myös ”omalla tavallaan” ja väärin. Joskus on hyvä antaa kuuron selittää omin sanoin viittomakielellä opiskeltu asia, niin että tulkki tulkkaa sen puhutulle suomen kielelle, jolloin opettaja voi arvioida, onko asia mennyt perille. 

Joskus kuuro ei muista oppitunnilla katsoa tulkkia tarpeeksi tarkkaavaisesti ja asia saattaa mennä ohi, joten siihenkin on hyvä kiinnittää huomiota, seuraako kuuro tulkkia vai ei. Jos suomen kielen taito on kuurolla opiskelijalla heikko, niin on myös mahdollista antaa kuuron tehdä koe viittomakielellä, jolloin tulkki tulkkaa koekysymykset ja kuuro viittoo vastaukset tukille, joka spiikkaa ne ääneen opettajalle.

Koetilanne on mahdollisuus dokumentoida videoimalla. Koetilanteessa on hyvä olla kaksi tulkkia, jolloin varmistetaan tulkkauksen laatu. Koekäytännöstä voidaan sopia kuuron ja tulkkien kanssa.

Miten opettajan tulee sijoittua luokassa

Kuurolla tulee olla näköyhteys ennen kaikkea tulkkiin, mutta myös opettajaan ja taululle. Kuuro voi valita sellaisen paikan, josta hän näkee hyvin, ja se on usein luokan edessä. Toisaalta kuurolla on oikeus istua takanakin tulkkinsa kanssa, jos haluaa. Toisaalta tulkin tulee taas huolehtia siitä, että kuulee hyvin, mitä opettaja luokassa puhuu. Opettajan tulee huomioida luokassa liikkuessaan, että ei tule vahingossa seisomaan kuuron ja tulkin väliin.

Opiskelijan opintojen ohjaaminen

On hyvä muistaa, että kuuron äidinkieli tai ensikieli on viittomakieli, jolloin suomi ja kaikki muutkin puhutut kielet ovat hänelle vieraita. Jos opiskelijalla on vaikeuksia opiskelussa tai oppimisessa, voi syynä olla esimerkiksi puutteet suomen kielen taidossa tai opiskelutaidoissa. Muistiinpanojen tekeminen oppituntien aikana voi haasteellista kokemattomalle, jos ei osaa katsoa tulkkia ja kirjoittaa ylös asioita samaan aikaan. Jos muistiinpanojen tekeminen on ylivoimaista, niin asiasta voidaan keskustella opettajan kanssa, mitä sen helpottamiseksi voitaisiin tehdä.

Vieraiden kielten, suomen, englannin ja ruotsin kielen opinnoissa opettajan on hyvä huomioida, että kuuro opiskelee kieltä toisena kielenä, myös suomen kieltä. Opiskelutulkki voi esim. englantia jossain määrin aakkostaa, mutta tapa on erittäin hidas. Tulkki voi näyttää tekstistä esim. kynällä, missä nyt mennään, jos on tekstin kuunteluharjoittelusta kyse. Kuuro voi käyttää myös kirjoitustulkkia. Opettajan tulisi antaa kuurolle sellaisia tehtäviä, jotka eivät liity ääneen ja ääntämiseen vaan lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Opiskelijan vaikeudet voivat johtua myös tulkista eli tulkkauksen huonosta laadusta. Kaikki tulkit eivät ole yhtä kokeneita ja taitavia opiskelutulkkauksessa. Myös opetusmenetelmät voivat olla suomen kieleen ja puheeseen painottuvia, jolloin ne eivät parhaalla mahdollisella tavalla sovi kuurolle. On huomioitava, että kuuro opiskelee pelkästään näön varassa. Jos oppimisvaikeuksia ilmenee, niin on hyvä alkaa selvittämään, mikä/ mitkä asiat kuuro kokee haastavina.

Hopsaukseen on hyvä varata kuuron opiskelijan kohdalla riittävästi tunteja, jotta hän saa kaiken tarvitsemansa tuen opiskeluun. Hojksin tulee olla kuurolähtöinen, missä asioita lähestytään kuuroudesta ja viittomakielisyydestä käsin. Se on kuuron opiskelijan erikoisuus, haaste sekä vahvuus.

Työssäoppiminen on varattu opiskeluun, joten itse olen sitä mieltä opiskelutulkkina, että tulkin olisi hyvä olla niin paljon kuin mahdollista työharjoittelupaikalla. Toisaalta on hyvä jo harjoitella sitä, että kun kuuro ammattiin valmistuu, niin työpaikalla ei ole tulkkia saatavilla. On hyvä myös kokeilla, miten harjoittelu sujuu, kun tulkki ei olekaan läsnä. Ainakin työharjoittelujakson alussa ja aina tärkeissä työyhteisön palavereissa tulkin tulee olla mukana, niin että kuuro saa esittää kysymyksiä ja saada niihin vastauksia omalla kielellään. 

On hyvä sopia, jokin tietty aika, jolloin tulkki käy harjoittelupaikalla, jolloin kuurolla ja ohjaajalla on mahdollisuus keskusteluun tulkin välityksellä. Näyttötilanteessa tulkin tulee ehdottomasti olla paikalla. Tässäkin riippuu, miten hyvä suomen kielen taito kuurolla on ja miten hyvin hän suomea kirjoittaa ja lukemaansa ymmärtää. Tulkin tarve on hyvä arvioida aina opiskelijakohtaisesti.

LÄHTEET:

Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. (toim.) 2012. Kehitysvammaisuus. Helsinki:Sanomapro Oy.

Korpilahti, P. Puhuen tai viittoen - kaksi väylää kohti kieltä. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

Kurki, A. 2005. Kehitysvammainen lapsi yhteiskunnassa. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

Kurki. A & Takala, M. 2005. Tekniset apuvälineet kommunikoinnin tukena. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

Kuuloliitto ry b. Kuulokojeet ja kuulon apuvälineet

Kärkkäinen, P. 2005. Kuulomonivammaiset lapset. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

Virpiranta-Salo. M. 2005. Yhteiskunta ja kuulovammainen lapsi. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

Virtanen, P. 2005. Opetusta säätelevät dokumentit. Kirjassa Takala. M. & Lehtomäki, E. (toim.) 2005. Kieli. kuulo ja oppiminen. - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab

NETTILÄHTEET

www.finlex.fi Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 21.8.1998/630, Asetus ammatillisesta koulutuksesta A811/1998

 www.finlex.fi Peruskoululaki 21.8.1998/628, peruskouluasetus 20.11.1998/852

Kuuloliitto 2015. Saatavilla www.kuuloliitto.fi. Luettu 1.6.2015.

Kuuloliitto ry a. Koulussa on kuulovammainen oppilas. Saatavillawww.hel.fi/sttic./hkr/helsinkikaikille/kirjasto/Kuulonhuoltoliito. Luettu 5.6.2015

MUUT LÄHTEET:

N. N 2015. Nuori kokemusasiantuntija. Kirjallinen haastattelu M. I-N:N 3.6.201.

M:M 2015. Tulkki kokemusasiantuntijana