NÄKÖVAMMAISUUS

Näkövamma

Näkö on hyvin tärkeä informaation lähde. Sen avulla hahmotetaan tilaa, aikaa ja paikkaa sekä tunnistetaan ihmisiä ja esineitä. Näön avulla olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa myös ilman puhetta (Poussu-Olli & Keto 1999, 9.)

Näkövammalla tarkoitetaan silmän näkökykyä heikentävää vammaa. Vamma voi olla synnynnäinen tai sairauden tai tapaturman aiheuttama (Wikipedia.) Vamma voi olla synnynnäinen tai sairauden tai tapaturman aiheuttama (Wikipedia.) Tarkkarajainen näkövammaisuuden määritteleminen on usein hankalaa, koska näkeminen voi vaihdella näkemisolosuhteiden eli valon eri asteiden mukaan. Lisäksi näkemisen eri osa-alueet voivat vaurioitua eri tavalla toisistaan riippumatta. Näkemisen eri osa-alueita ovat:

·          näöntarkkuus

·         näkökentät

·         kontrastien erotuskyky

·         värinäkö

·        silmien adaptaatio ja akkommodaatio

·        silmälihasten toiminta

Näkövammaiseksi luokitellaan henkilö, jonka näkötoiminta tai jokin näkemisen osa-alue on heikentynyt niin paljon, että se aiheuttaa hänelle huomattavaa haittaa jokapäiväisiin askareisiin kotona, koulussa, työpaikalla tai harrastuksissa. Vamman aiheuttamaan haittaan vaikuttavat esimerkiksi vammautumisikä ja tapa sekä vamman kesto eli se miten kauan henkilö on ollut näkövammainen ja miten hyvin hän on psyykkisesti sopeutunut tilanteeseen. Myös henkilön kyky omaksua uusia asioita vaikuttaa arjessa pärjäämiseen. Lisäksi henkilön elämäntapa, ympäristöolosuhteet ja hänen tehtävilleen asettamat näkökyvyn vaatimukset vaikuttava toimintakykyyn (Poussu-Olli ym. 1999, 19.)

Arjessa näön heikkeneminen tai näkökyvyn kokonaan menettäminen vaikuttavat eniten liikkumiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä tiedon saamiseen. Syntymäsokeilla ja pienillä lapsilla näkövammaisuus vaikuttaa kehityksessä etenkin seuraaviin asioihin:

·       eri aistitoimintojen yhteiskäytön oppiminen

·       oman kehon hahmotus ja jäsentäminen

·       tilan hahmotus ja avaruudellinen käsityskyky

·       kieli ja käsitteet

·      psyykkinen, fyysinen  ja sosiaalinen kehitys: kommunikointi ja vuorovaikutus

Mitä myöhemmin henkilö vammautuu, sitä pienemmät vammautumisen vaikutukset ovat kehitykselle (Poussu-Olli ym. 1999, 19-20.)

Näkövammaisilla lapsilla ja nuorilla on monesti vaikeuksia puolustaa itseään. He voivat tuntea itsensä kiusaantuneiksi, kun keskustellaan näkövammaisuudesta. Erityisesti heikkonäköiset voivat yrittää salata näkövammansa ennemmin kuin paljastaa muille avuntarpeensa, koska kokevat erityisyytensä negatiiviseksi ominaisuudeksi. Tällöin he voivat tuntea itsensä sosiaalisesti ulkopuolisiksi ja heillä voi olla vaikeaa muodostaa itsestään positiivista käsitystä (Poussu-Olli ym. 1999, 20.)

WHO:n suositusten mukaan Suomessa näkövammat luokitellaan heikkonäköisiksi, sokeiksi ja kuulonäkövammaisiksi.

Poussu-Ollia (ym. 1999, 24) mukaillen näkövammojen luokituksen voi määritellä WHO:n määritelmän mukaan seuraavasti

Näkövamman vaikeusluokka	Näöntarkkuus, visus	Toiminnallinen kuvaus
Heikkonäköinen	0.3 > v >0.1	lähes normaali toiminta mahdollista optisin apuvälinen
Vaikeasti heikkonäköinen	0.1 > v > 0.05	näön käyttö sujuu vain erityisapuvälinein, lukunopeus hidastunut
Syvästi heikkonäköinen	0.05 > v > 0.02	ei yleensä pysty lukemaan kuin luku TV:llä, suuntausnäkö puuttuu, liikkuminen tuottaa vaikeuksia
Lähes sokea	0.02 > v -1	toiminta pääasiassa muiden kuin näköaistin avulla
Täysin sokea	v = 0 ei valon tajua	näöstä ei apua, toiminta aistien varassa

Heikkonäköisellä henkilöllä on siis mahdollisuus lähes normaaliin toimintaan optisten apuvälineiden eli silmälasien, suurennuslasien ja kiikareiden avulla. Sokeana pidetään henkilöä, jonka näkökyky on niin huono, ettei hän pysty lukemaan ja liikkuminen on ongelmallista. Sokealle optisista apuvälineistä ei ole hyötyä. Kuulonäkövammaisilla henkilöillä on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman yhdistelmä. Kuulonäkövammaisen henkilön kanssa kommunikoiminen edellyttää erityiskommunikaatiomenetelmien käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi viittominen kädestä käteen tai antikvakirjoitus eli aakkosten viittominen käteen (Poussu-Olli ym. 1999, 25-26.)

Näkövamman ilmeneminen

Näkövammaisten keskusliiton sivuilla (www.nkl.fi) on havainnollistettu hyvin kuvien avulla miten näkövammaisuus voi ilmetä näkökentän ongelmina. Näkökentällä tarkoitetaan aluetta, jonka henkilö voi nähdä samanaikaisesti katsoessaan tiettyyn kohteeseen. Näkökentän keskiosassa on tarkan näön alue, jota käytetään mm. lukiessa. Äärialue taas on tärkeä liikkumisessa.

Näkökentässä voi ilmetä seuraavanlaisia ongelmia:

Näkökentän keskeinen puutos

Putkimainen näkökenttä

Toiminnallisesti epätasainen näkökenttä

Näkökentän toisen puoliskon puutos

Näkövamman ilmenemismuotoja (www.nkl.fi)

Vaikeus	Mitä tarkoittaa ja miten ilmenee?
Kontrastien erotuskyky	- kyky erottaa vierekkäisten pintojen vaaleusaste-eroja - perustana hahmojen, muotojen ja yksityiskohtien erottamiselle
Värinäkö	-silmän kyky erottaa värisävyjä
Silmän mukautuminen eri etäisyyksille	-silmän linssin eli mykiön heikko mukautuminen eri etäisyyksille
Silmän sopeutuminen valoon ja hämärään	-silmien sopeutuminen muuttuviin valaistusolosuhteisiin hidastunut ja heikentynyt
Silmälihasten toiminta	-silmälihasten toiminnan poikkeavuuksia: synnynnäisesti näkövammaisilla esiintyy ns. värveliikettä, joka on tahdosta riippumatonta vaakasuoraa, pystysuoraa tai pyörivää liikettä, myös karsastus tavallista -silmälihasten hallintavaikeudet huonontavat etäisyyksien arviointikykyä

Nä­kö­vam­man ai­heut­ta­mia on­gel­mia

Yleisimpiä käytännön ongelmia, joita näkövamma aiheuttaa liikkumisessa, asioimisessa ja ympäristön hahmottamisessa ovat ympäristön havainnoimisen ongelmia kuten orientoituminen eli suunnistautuminen ympäristöön, etäisyyksien arviointi, tasoerojen havaitseminen, puutteellinen värinäkö, hämäräsokeus, häikäistyminen sekä kompastuminen, putoaminen tai törmääminen. Sosiaalisen kanssakäymiseen näkövamma aiheuttaa haasteita luomalla kyvyttömyyttä tunnistaa ihmisiä ulkonäön perusteella sekä aiheuttamalla vaikeutta havaita ilmeitä ja eleitä. Lisäksi katsekontaktin huomaaminen ja siihen vastaaminen ovat usein mahdotonta. Kun haluat kiinnittää näkövammaisen henkilön huomion, sano jotakin tai kosketa häntä kevyesti olkapäähän (www.nkl.fi.) 

Näkövammaisten määrä

Suomessa arvioidaan olevan 80 000 näkövammaista ihmistä. Heistä sokeita on noin 10 000 ja loput eri tavoin heikkonäköisiä. Valtaosa näkövammaisista (yli 80 %) on yli 65-vuotiaita. Lasten ja nuorten osuus näkövammaisista on noin 5 prosenttia. Koko maailmassa on maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan noin 180 miljoonaa näkövammaista. Heistä sokeita on 40–45 miljoonaa ja loput ovat eri tavoin heikkonäköisiä.
90% sokeista ja 80% heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Näkövammaisten keskusliiton arvion mukaan Suomessa syntyy noin 100 näkövammaista lasta vuosittain. Työiässä vammautuu vuosittain noin 300–400 suomalaista ja iän myötä näkönsä menettää osittain tai kokonaan moninkertainen määrä edellisiin ryhmiin verrattuna (Poussu-Olli ym. 1999, 26-27; www.nkl.fi)

Nä­kö­vam­man ai­heut­ta­jia

Näkö voi heikentyä hitaasti tai nopeasti. Äkillinen, täydellinen näön menetys on hyvin harvinaista ja voi johtua päähän kohdistuneesta vammasta. Toisen silmän äkillinen näön menetys on täydellistä sokeutta tavallisempaa. Se voi johtua esimerkiksi tapaturmasta, joka heikentää näköhermon tai silmän verenkiertoa ja johtaa joko tilapäiseen tai pysyvään näön menetykseen. Suomessa yleisin näkövamman aiheuttaja on makuladegeneraatio eli asteittain etenevä silmänpohjan rappeuma. Eli toisin sanoen ikääntyminen on suuri näkövamman aiheuttaja. Muita näkövamman aiheuttajia aikuisiällä ovat diabeteksesta johtuvat silmänpohjamuutokset, glaukooma eli silmänpainetauti sekä Retinitis pigmentosa ja muut perinnölliset silmänpohjan rappeumat, jotka aiheuttavat usein näkövamman jo nuorena aikuisena.  Kaihi pystytään nykyään poistamaan leikkaamalla. Leikkauksen onnistuessa näkö palautuu normaaliksi, joten kaihin aiheuttama näkövammaisuus on Suomessa vähäistä. Työtapaturmien ja tulehdusten aiheuttamat näkövammat ovat vähentyneet, koska työsuojelua on tehostettu ja lääketiedettä kehitetty (Poussu-Olli ym. 1999, 49-50; www.nkl.fi.)

Lapsille näkövammoja aiheuttavat useimmiten prenataaliset tekijät ja tulehdussairaudet. Perinnölliset tekijät ovat suurin syy näkövammaisuuteen. Lisäksi äidin raskauden aikana sairastamat tulehdussairaudet voivat aiheuttaa näkövammaisuutta. Tapaturmien ja myrkytysten myötä näkö on heikennyt 10 prosentilla näkövammaisista. Näitäkin harvinaisempia ovat kasvainten tai erilaisten tautien kuten diabeteksen aiheuttamat näkövammat. Keskosuudesta johtuva näönmenetys on vähentynyt, mutta keskosuus on edelleen neljänneksi yleisin näkövamman aiheuttaja lapsilla. Vuosittain syntyvistä näkövammaisista lapsista noin 75 prosentilla on myös muita vammoja (Poussu-Olli ym. 1999, 49-50; www.nkl.fi.)

Muualla maailmassa yleisimpiä sokeuden syitä ovat kaihi, trakooma, jokisokeus ja glaukooma. Heikkonäköisyyttä aiheuttavat eniten A-vitamiinin puute ja aliravitsemus (Poussu-Olli ym. 1999, 57-59; www.nkl.fi.)

Usein näkövammaisuuteen liittyy myös muita vammoja. Näkövammarekisteristä poimittujen tietojen mukaan jopa 63 % 10-14 -vuotiailla näkövammaisilla koululaisilla on raportoitu olevan jokin liitännäisvamma. Vaikeavammaisista lapsista ei usein tehdä lainakaan ilmoitusta rekisteriin. Joten kaiken kaikkiaan jopa 70-80% näkövammaisista lapsista uskotaan olevan monivammaisia. Liitännäisvammoja ovat usein eriasteiset kehitysvammat, liikuntavammat, kuulovammat, autismi sekä kommunikaatiovaikeudet. Monivammaisilla lapsilla näkövamman taustalla on yleensä aivoperäinen syy (Takala ym. 2006, 115-116.)

Näkövammaisten opetus

On hyvin tavallista, että keskivaikeasti ja vaikeasti heikkonäköiset sekä sokeat lapset kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, sillä heidän opiskelutekniikkansa vaativat yleensä muita enemmän aikaa ja tukea. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen kirjatut lapset otetaan aina erityisopetuksen piiriin (Takala & Kontu 2006, 71-72.)

Suomessa ei ole kunnallisia näkövammaisten kouluja. Valtiollisia näkövammaisten erityiskouluja on kaksi kappaletta: Jyväskylän näkövammaisten koulu ja Svenska Skolan för Synskadade Helsingissä. Näkövammaiset lapset sijoittuvat siis useimmiten kunnan yleisopetuksen kouluun tai tarpeen mukaan erityisluokalle. Näkövammaisten erityiskoulut toimivat valtakunnallisina kehittämis- ja palvelukeskuksina. Ne järjestävät tilapäistä opetusta ja kuntoutusta kunnissa sekä toimivat ohjaus- ja informaatiopalveluiden tuottajina. Näkövammaohjaukseen erikoistuneet opettajat tekevät tarvittaessa ohjauskäyntejä oppilaan kotikunnan kouluun ja opastavat opettajia ja avustajia (Takala ym. 2006, 73-76.)

Näkövammaiset oppilaat noudattavat yleensä yleistä valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Näkövamman asteen ja oppimisen erityistarpeiden sitä vaatiessa oppimäärää voidaan myös yksilöllistää. Oppilaille tehdään HOJKS, johon kirjataan opetuksen yksilölliset suunnitelmat ja erityisratkaisut (Takala ym. 2006, 76-78.)

Historiasta löytyy useita mainintoja sokeiden opetuksesta. Jo tuhansia vuosia sitten sokeita opetettiin Kiinassa ennustajiksi ja tietäjiksi. Pitkään sokeiden yleinen toimeentulo oli kerjääminen. 1600- 1700 luvuilta löytyy merkintöjä pyrkimyksistä kehittää sokeille soveltuvia opetusmenetelmiä. Ensimmäinen sokeainkoulu perustettiin Pariisiin vuonna 1784, kun sokeilla haluttiin tarjota taitoja itsensä elättämiseen kerjäämisen tilalle. Suomen ensimmäinen sokeainkoulu, Blindanstalten i Helsinfors aloitti toimintansa 1865 (Poussu-Olli ym. 1999, 75-79.)

Opetusjärjestelyt

Näkövammaiset opiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, sillä näkövamman moninaiset muodot luovat jokaiselle opiskelijalle omanlaisen opiskelutilanteen. Se miten opiskelija itse kokee ja miten hyvin hän hyväksyy tilanteensa vaikuttaa luonnollisesti oppimiseen. Näkövammaisen opiskelijan luokkatilassa on hyvä huomioida vamman erityispiirteet ja apuvälineiden sijoittelu sekä liikuttelutarve. (Takala ym. 2006, 83-84.) Siinä vaiheessa, kun opiskelija siirtyy toiselle asteelle opiskelemaan, on hän luultavasti itse oppimisensa paras asiantuntija.

Selkeät tila- ja opastemerkinnät helpottavat tilojen löytymistä. Myös käytävien ja luokkatilojen valaistukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Lisäksi kannattaa merkitä portaiden alkamis- ja loppumiskohdat lattiasta erottuvin merkein. Monesti opiskelijalle voi olla parasta istua eturivissä, lähellä taulua ja opettajaa, josta hän myös kuulee puheen hyvin. Näkövammaisen oppilaan työpisteeseen kannattaa hankkia kohotaso ja lisävalo. Oppimateriaalia kannattaa suurentaa ja ottaa huomioon, ettei yhdellä sivulla ole liikaa asiaa. Joskus opiskelijalla voi olla käytössään suurentavia apuvälineitä kuten lukutelevisio. Opiskelijalle pitää muistaa antaa tarpeeksi aikaa näkökykyä vaativiin tehtäviin ( Poussu-Olli ym. 1999, 92-93; Takala ym. 2006, 84-85.)

Moniaistisuus on yksi näkövammaisten opetuksen tärkeimmistä periaatteista. Opiskelijan pitää oppia tutkimaan käsillään, kuuntelemaan ympäristöään, haistamaan, maistamaan, erottelemaan ja tekemään johtopäätöksiä eri aistien avulla ympäristöstä, asioista ja esineistä. Moniaistinen lähestymistapa ja asioiden havainnollistaminen selkeyttävät opetusta. Kokonaiskuvan saamiseksi esimerkiksi pienoismallien, ääni- ja kohokuvien sekä kohokarttojen käyttäminen helpottaa oppimista (Takala ym. 2006, 101.)

Näkövammaisilla käytössä olevia apuvälineitä voivat olla esimerkiksi seuraavat. Lukutelevision avulla pystyy suurentamaan tekstiä ja kuvia. Jos opiskelija käyttää pistekirjoitusta ja – lukemista, tarvitsee hän pistekirjoituskoneen. Myös avustaja tai opettaja tarvitsee pistekirjoituskoneen materiaalin tekoa varten. Myös mikrotietokoneeseen voidaan liittää pistenäyttö ja pistekirjoitin, joka tulostaa tekstin pistekirjoituksella. Memona muistiinpanolaitteella opiskelija voi kirjoittaa tai sanella muistiinpanoja, jotka voidaan siirtää tietokoneelle. Myös perinteiset nauhurit ja sanelukoneet voivat toimia apuvälineinä läksyjen ja muistiinpanojen tekemisessä (Takala ym. 2006, 107-109.)

Matematiikassa opiskelija voi käyttää apunaan abakus-helmitaulua. Se on käytössä usein perusopetuksen alaluokilla. Peruslaskutaidot osaavalle nuorelle Kansaneläkelaitos voi myöntää puhuvan laskimen. Muita matematiikassa käytettäviä apuvälineitä voivat olla esimerkiksi koholla olevat mittavälineet, kuten viivaimet ja ns. sokeain harppi sitmuffille, jossa on muovipintainen kalvo, jonka muovipintaan piirrettäessä kuulakärkikynä nousee koholle. Oppikirjoja on saatavana piste, ääni ja elektronisina (Takala ym. 2006, 110-111.)

Jos sinulla on luokassasi sokea tai hyvin heikkonäköinen opiskelija kannattaa muistaa seuraavat vinkit. Kotiluokka on hyvin hyödyllinen, sillä apuvälineiden ja materiaalien siirtely on hankalaa. Opiskelija myös löytää tavaransa helpommin, kun ne ovat aina samalla paikalla. Kannattaa kannustaa opiskelijaa käyttämään apuvälineitään. Muista myös antaa riittävästi aikaa tehtävien ja kokeiden tekemiseen. Puhuttele kaikkia opiskelijoita nimeltä, jotta näkövammainenkin oppii tunnistamaan heidät äänestä. Kiinnitä huomiota myös sosiaalisiin suhteisiin ja kannusta näkövammaista opiskelijaa muiden mukaan. Muista kertoa mitä luokassa tapahtuu, niin vältytään turhilta säikäyksiltä. Myös muut opiskelijat hyötyvät moniaistisesta opetuksesta. Muista, että olet oikeutettu saamaan tukea työllesi näkövammaisten koulun ohjausyksiköstä (Takala ym. 2006, 113.)

Opetus peruskoulun jälkeen

Jyväskylän näkövammaisten koulussa järjestetään lisäopetusta peruskoulunsa päättäneille nuorille. Joskus nuoret eivät ole valmiita siirtymään suoraan peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja silloin lisäluokka tai valmentava ja kuntouttava opetus voi olla hyvä ratkaisu. Lisäopetuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ja ehkäistä syrjäytymistä. Erityistä tukea tarvitsevan nuoren kohdalla on tärkeää luoda mahdollisuudet mielekkääseen elämään ja ehkäistä syrjäytyminen tilanteessa, jossa kiinnittyminen perinteiseen työyhteiskuntaan on vaikeaa. Lisäopetuksen aikana on mahdollista saada positiivisia kokemuksia koulusta ja näin muokata itsetuntoa. Syrjäytymisen ehkäisyn lisäksi lisäopetuksen tavoitteena on oppia itsenäisyyttä ja vastuullisuutta sekä vuorovaikutustaitoja, kehittää itsetuntemusta ja opiskelutaitoja sekä suunnitella jatko-opintoja (Takala ym. 2006, 197-198.)

Näkövammaisten opiskelijoiden opetus- ja opiskelujärjestelyt lukioissa eivät poikkea perusopetuksen vastaavista. Ainoana uutena asiana ovat ylioppilaskirjoitukset. Niihin on mahdollista saada erityisjärjestelyjä ylioppilastutkintolautakunnalta. Näkövammaisten kirjaston Celian asiakkaina on vuosittain 20-30 lukiolaista. Toki kaikki näkövammaiset eivät käytä Celian kirjoja, vaan osa opiskelee mustatekstillä tai muilla apuvälineillä (Takala ym. 2006,209-211.)

Useissa ammattikorkeakouluissa ja lähes kaikissa maan yliopistoissa opiskelee näkövammaisia. Opiskelualan valinnassa pitää kiinnittää huomiota vaatimuksiin joita alan opiskelu ja tuleva työllistyminen edellyttävät näkemiseltä. Korkea-asteen opinnot edellyttävät hyviä teknisiä opiskelutaitoja ja apuvälineiden käyttöä. Lisäksi pitää olla omatoiminen, oma-aloitteinen ja sosiaalinen sekä pystyä liikkumaan itsenäisesti. Esimerkiksi tenttikysymyksiä voi saada sähköisessä muodossa tai pistekirjoituksena, mutta koska tenttijät ja laitokset vaihtelevat, voi opiskelija joutua olemaan yhteydessä useaan eri tahoon. Opiskelun loppuvaiheeseen liittyvän tutkielman teko on monelle hyvin haasteellista. Myös työllistyminen opintojen jälkeen voi olla näkövammaiselle vaikeaa (Takala ym. 2006,213-214.)

Näkövammaisten ammatillinen opetus on tapahtunut Suomessa pääasiassa Arlaintituutissa. Nykyään oppilaitos on ollut vuodesta 2009 asti osa Keskuspuiston ammattiopistoa. Perinteisimpiä koulusta valmistuneiden ammatteja ovat olleet eri käsityöammatit, kuten harjojen ja siveltimien valmistaja tai korien punoja. Myös hierojia koulutetaan edelleen. Vuonna 2000 yleisimmät täystyöllistettyjen näkövammaisten ammattiryhmät olivat kuntohoitaja, fysioterapeutti tai toimintaterapeutti sekä erilaiset toimistotyön ammatit (wikipedia) Vuoden 2012 alussa tuli voimaan Sora-lainsäädäntö. Sen tarkoituksena on parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja työelämässä rajaamalla alalle sopimattomien opiskelijoiden opiskeluoikeutta. Oppilaitos voi jättää hakijan valitsematta sairauden, vamman tai muun terveydellisen tilan perusteella.  Säädöksiä sovelletaan humanistisella ja kasvatusalalla, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla (www.nkl.fi)

Tilaston mukaan 72 % 15–24 -vuotiasta näkövammaisista henkilöistä on vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Tuosta ryhmästä parhaillaan opiskelee 17.5 % ja keskiasteentutkinnon on suorittanut 25 %. Mitä vaikeammasta näkövammasta on kysymys, sitä todennäköisemmin tutkinto on suoritettu erityisammattikoulussa. Jos haluamme, että ammatilliset opinnot ovat saavutettavissa kaikille, pitää tavallisten ammattikoulujen oppimisympäristöjä ja käytänteitä kehittää (Takala ym. 2006, 223-226.) Koulutuksella on ratkaiseva merkitys työllistymiseen. Vuonna 1996 työikäisistä näkövammaisista eläkkeellä on ollut 65 %. Eläkeläismäärään vaikuttaa suuresti vammautumisikä, työrajoitteisuus sekä monivammaisuus. Mitä nuorempana henkilö on vammautunut, sitä paremmin hän sijoittuu työelämään (Poussu-Olli ym. 1999, 91.)

Palvelut ja avut opiskeluun

Jos nuoren ammatinvalinta ja työllistyminen ovat selkeästi heikentyneet vamman tai sairauden myötä, voi hän saada Kelan kautta ammatillista kuntoutusta. Ammatillinen kuntoutus voi sisältää opiskeluun tarkoitettuja kalliita apuvälineitä, koulutuskokeiluja tai Kelan tukeman ammatillisen koulutuksen. Kuntoutus edellyttää yleensä kuntoutussuunnitelman laatimista. 16–19 -vuotiaat vammaiset tai vajaakuntoiset nuoret voivat saada nuoren kuntoutusrahaa. Sen tavoitteena on varmistaa nuoren ammatillisen koulutuksen käynnistyminen ja toteutuminen. Tuen saaminen edellyttää, että nuoren työkyky tai mahdollisuudet valita ammatti ovat vamman tai sairauden vuoksi heikentyneet. Rahaa voi saada myös myöhemmällä iällä aloitettuihin opintoihin, jos nuori on pitänyt välivuotta. Jos näkövammainen opiskelija ei saa muita tukia, on hän oikeutettu saamaan opintotukea. Matkoihin kotoa oppilaitokseen on mahdollista saada taksikyyti vammaispalvelujen kautta, jos ei pysty käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Myös liikkumistaidonohjausta matkan itsenäisen kulkemisen opetteluun on mahdollista saada (Takala ym. 2006, 216-219.)

Opiskeluun tarvittavaa materiaalia ei tarvitse tuottaa itse. Näkövammaisten kirjasto Celia myy, tuottaa, lainaa ja välittää äänikirjoja, pistekirjoja ja elektronisessa muodossa olevia kirjoja sekä muuta erityisaineistoa. Asiakkaaksi liittymiseen tarvitaan todistus näkövammaisuudesta. Myös näkövammaisten keskusliitto tuottaa näkövammaisille saavutettavassa muodossa olevia aineistoja kuten sanoma- ja aikakauslehtiä. Näkövammaisten keskusliitolla on myös vapaaehtoislukupalvelu, jonka kautta voi saada äänitetyksi itselleen tärkeää materiaalia kuten kirjoja ja käyttöohjeita. Lisäksi näkövammaisten keskusliiton kautta on saatavilla neuvoja koulutukseen, opiskeluun ja työllistymiseen liittyvissä asioissa.  Monilla näkövammaisilla on käytössään henkilökohtainen avustaja ja hän onkin korvaamaton apu oppimateriaalin hankinnassa ja muokkaamisessa (Takala ym. 2006,218-220.)

Uusinta teknologiaa

Teknologian kehitys tuottaa apuvälineitä erityisryhmien opiskeluun ja työllistymiseen.  Mikko Kotsalo Hamkin älykkäistä palveluista kävi esittelemässä meille i-beacons laitteita. Laitteet on suunniteltu auttamaan liikkumista isoissa julkisissa tiloissa. Laite kiinnitetään tilan seinään ja bluetooth yhteyden avulla jokainen voi saada laitteen antamat ohjeet tilassa liikkumiseen omaan puhelimeen. Esimerkiksi ostoskeskuksessa i-beaconin avulla voi löytää oikeaan liikkeeseen tai tavaratalossa oikealle osastolle. Oppilaitoksessa laite neuvoo oikeaan luokkaan.

Lisätietoa löydät esimerkiksi seuraavista osoitteista:

http://www.ibeacon.com/what-is-ibeacon-a-guide-to-beacons/

http://www.hamk.fi/tyoelamalle/tutkimusyksikot/alykkaat-palvelut/Sivut/default.aspx

Video näkövammaisen Arjesta 

Miikan päivä on lyhytdokumentti vantaalaisen Miika Honkasen arjesta. Miikalla on näkövamma. Liikunnanohjaajaksi opiskeleva Miika pelaa maalipalloa maajoukkuetasolla. Rakennetussa ympäristössä tärkeintä ovat kontrastit. Avustaja, apuvälineet ja tietotekniikka ovat sujuvan arjen avaimia kodissa, opiskelussa ja harrastuksissa.

https://www.youtube.com/watch?v=OivV73rZU4E

Lähteet

Hanna-Sofia Poussu-Olli, Leena Keto. 1999. Näkövammaisuus. Perustietoa näkövammaisuudesta, näkövammaisten opetuksesta ja koulutuksesta. Turku. Painosalama oy.

Marjatta Takala, Elina Kontu. 2006. Näkökulmia näkövammaisten opetukseen. Juva. PS-Kustannus.

Näkövammaisten keskusliitto

http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/miten_nv_ilmenee

http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/aiheuttajat

http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/ongelmia

luettu 8.615

http://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/opiskelu/toisen-asteen-ammatillinen-koulutus-ja-lukio

luettu 12.6.15

Wikipedia: Näkövamma

http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4k%C3%B6vamma luettu 8.6.15

Wikipedia: Näkövammaisten ammattikoulu

http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4k%C3%B6vammaisten_ammattikoulu luettu 11.6.15

Hyviä linkkejä

Näkövammaisten keskusliitto

https://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen

Terveyskirjasto

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00036

Suomen jncl perheiden tukiyhdistys

http://www.jncl.fi/index.php?page_id=3233